Koirapostaus kuvien kera

Juicy ja Coco

Kesäinen tervehdys! On ollut niin kuuma pitkään, että kieleni on helteiden vuoksi roikkunut vähintään yhtä pihalla suusta, kuin Cocolla ylläolevassa kuvassa. Koirat ovat myös saaneet tuntea nahoissaan nämä helteet. Coco on parina päivänä ripuloinut ja juicy yhtenä. Molemmat ovat oksentaneet kerran, tai pari. 

Kerrostalon ylimmässä kerroksessa on kuuma. Ollaan oltu melkein päivittäin anoppilassa kyläilemässä, näiden helteiden johdosta.

Ostimme pari viikko sitten kaupasta vauvojen uima-altaan, jossa olemme uittaneet koiria. Anoppilassa on ilmalämpöpumppu, joka on kyllä ilmastoinnin kera ollut korvaamaton apu näillä keleillä. Eikä se omakotitalo pihallakaan ole ollut pahitteeksi, jossa koirien uima-allas on helppo täyttää. Meillä kun ei kotona ole edes tuuletinta. Ilmastoinnista puhumattakaan. Eikä ole lämpömittaria, mutta väitän, että lämpötila on ollut nyt usemman viikon päivittäin yli 35c. Hiki valuu sohvalla istuessakin norona pitkin selkää. En tiedä voiko tätä enää nautinnoksi kutsua, vaikka olen aina rakastanut lämpimiä kelejä. Nyt on pariin otteeseen tuntunut, että on jo vähän liikaa. Varsinkin pari viikkoa sitten lauantaina, kun olin helteellä, suorassa auringon paisteessa koko lauantain maalaamassa kavereiden taloa. Se tuntui siltä, kun olisi saunassa maalannut. Juoksulenkeilläkään en ole jaksanut käydä, niin nuukahtanut olen nyt ollut.

Kaverini rottaterrieri ja minä anoppilassa

"Älä vie mun luuta!"

H eli Hannu (joo nyt tiedätte minun miesystävän nimen :D ) pelailee pallolla. Pallo on isompi kuin koira. Hyvä yhtälö. Cocon mielestä tää on paras peli aikoihin.

Coco ei pysty ottamaan kiinni noin isosta pallosta, mutta se juoksee ihan innoissaan sen pallon perässä ja jää ylpeenä seisomaan pallon viereen, kun se pysähtyy. Koiran naamasta näkyy ylpeä ilme tyyliin: "Katso mitä minä saalistin meille!" :)

Coco, aka Tahvetti. 

...Näköjään sille tuli joku aihe alkaa komentamaan.

Ehkä maailman paras keksintö lemmikin omistajalle - Furminator! Juicyn lyhyeeseen karvaan tämä ei niin hyvin pure, kuin Cocon puolipitkään karvaan. Tahvosta lähti sen itsensä kokoinen läjä karvaa irti, kun vähän innostuin furminaattoroimaan sitä.

Olen aina tykännyt eläimistä. En kaikista, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Isoja koiria pelkäsin lapsena, enkä vielä teininäkään oikein niiden päälle ymmärtänyt. Toisaalta on isoja koiria, joiden ulkonäöstä pidin lapsena, esim karhukoira ja saksanpaimenkoira. Ne olivat mielestäni siistejä. Nyt en ottaisi ehkä kumpaakaan, ainakaan jälkimmäistä. Enkä kyllä välttämättä enää chihujakaan, koska nämä ovat niin ylijalostettuja hengitystievaivoineen ja patellaluksaatioineen. Olen lähiaikoina ihastunut ihan täysillä Lagotto romagnoloihin, mutta niistäkin olen kuullut sekä puolesta, että vastaan puhujia. Staffit ovat sulattaneet sydämeni viimeisen parin vuoden ajan myös täysillä, mutta niilläkin on kaiken näköisiä vaivoja kuulemma - jalostuksesta johtuvia nekin. Sekarotuisistakaan ei koskaan tiedä, tuurista kiinni ovatko terveitä vai ei. Sairastava koira on toki yhtä rakas sekin, mutta tietenkin ihmiset toivovat aina tervettä yksilöä omalle kohdalleen. 
En ole siis kolmatta koiraa hankkimassa, kunhan vain mietiskelen tässä yleisellä tasolla. Mielestäni ei ole yhtä ainutta ja oikeaa rotua. Aina on joku juttu, mistä joku ei pidä. Oli koiran rotu sitten ihan mikä tahansa.