Ajankäyttö hukassa

Ainakin tämän blogin osalta! Olen tehnyt töitä tuli perseen alla ja salillakin selkää treenatessa (haluan sellaisen uimari selän, että näyttäisin hengenpelastajalta, ihan kuten Pamelakin on!) yritin parhaani, vaikka räkä poskella kotiin polkiessa tajusin miten pikkupojalta näytin. Taskussakin komeili vain koirankakkapussi, joten jouduin niistämään miehekkäät klimpit (kalamiehen niistäminen) toinen käsi ylös taivutettuna, sormi sieraimella, toisen käden ollessa tangolla. Yhtä hehkeänä tein pikaisen katsauksen kotona, kun alkuillasta meillä oli asunnon näyttö, ja naamassani kuivat räät edelleen nenässä keikkuen. Selvitykseksi joudun toteamaan, että en ollut itse esittelemässä asuntoamme! Ennen evakkoon lähtöä, kerkesin pesemään naaman, mutta karkuun mahdollisia ostaja kandidaatteja jouduin livistämään hikiset jumppavermeet yllä. Pääsin heti anoppilaan ruokapöytään, (ilman suihkussa käyntiä) jonka jälkeen rötväsin sohvalla Suomi-Venäjä peliä katsellen (=netistä meikkejä ja vaatteita puhelimesta selaillen, vaikka ihan turha niitä meikkejä on kaappeja koristamaan hankkia, kun edellisetkin ovat valitettavan vähäisessä kulutuksessa) ja lopulta pääsimme lähtemään takaisin (vielä nykyiseen) kotiimme, joka on sattuneesta syystä siistimpi kuin aikoihin. Nyt kun olen melkein päivän kuulumiset saanut päivitettyä tänne, odotan edelleen suihkuun pääsyä, koska meillä vessa on jostain kumman syystä aina varattu, vaikka kumppanini ei olekaan nainen. Onneksi ei.

Hektisiä aikoja elettäessä, annattehan anteeksi minun viimeaikojen hiljaisuuden blogin puolella, yritän skarpata jatkossa repimään jostain sen hetken, kirjoittaakseni näitä ruusun tuoksuisia ja timanttisen kovia postauksia iloksenne (tai oksetukseksenne, miten sen nyt ottaa) jatkossakin.

-Ilana aka ippe (typerä lempinimeni kuulostaa koiran nimeltä)

Ps. Kirjoitin tämän puhelimella, koska en osaa edelleenkään jakaa puhelimen nettiä läppäriin, kun sanottiin meidän nettisopimus irti alkuviikosta, asuntosäästäjiä kun ollaan. Pahoittelut myös kirjoitusvirheistä(joita kuulemma teksteistäni suhteellisen runsaasti löytyy)ja puhelimeni automaattisesta tekstintunnistimen muokkaamista virheistä, jotka välillä nolosti jäävät huomaamatta.

Ja tiedoksi kriitikoille: tämä ei ole äidinkielen kielioppiblogi, vaan lähinnä paskanjauhantaa reilusti sisältävä, yhden naisen turhanpäiväisiä honotuksia sisältävä sekamelska, jolla ei taida olla päätä eikä häntää.