Huulten suurennus Siluetti Spa

Oon nyt pari vuotta aika-ajoin sniiduillut rahan käytössä aika pahasti. Tässä oli juuri kaksi kuukautta, etten ostanut mitään. Siis en Mitään, en käyttänyt käteistä tai korttia kertaakaan. H maksoi ruoat ja itse maksoin meidän laskuja, kuten yleensäkin tehdään. Mutta en ostanut mitään materiaa, säästin kaiken. Nyt oli sitten kertynyt parin kuukauden pihistelystä vähän ekstraa. Olisihan ne ehkä voinut järkevämminkin käyttää, mutta viime perjantaina tuli semmoinen ahaa elämys, että nyt tai ei koskaan.

Raha ei ole itselleni mikään rakkaus. En myöskään nöyristele rikkaita, enkä pidä köyhiä huonoina. Raha on minulle oikeastaan vain pala paperia. Raha on vaihdannan väline. Ei sen enempää, eikä vähempää. Kaikella mitä ostaa, on määritelty jokin arvo. Jos haluan jotain, hinnalla ei sinänsä ole mitään väliä. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, jos ei ole rahaa siihen mitä haluan, niin asia/esine jää haaveeksi, tai sitten alan säästämään. 
Nyt päädyin jälkimmäiseen, eli säästin. 

Ja mihin ne rahat sitten meni? No, ei ainakaan mihinkään lainojen lyhennyksiin, kuten äitini olisi tässä tilanteessa toivonut. Lainaa minulla tulee olemaan n.45-vuotiaaksi saakka, joten niistä en jaksa näin lapsettomana, alle 30-vuotiaana vielä murehtia. Niiden aika on sitten myöhemmin. ;)

Toimenpide:

1ml hyaluronihappoa, 0,8 ylähuulessa ja 0,2 alahuulessa

Indikaatio: ylähuulen korjaus yhtä paksuksi/aavistuksen kapeammaksi kuin alahuuli. Ylähuulen amorinkaaren kohotus. 

Ylähuulen (minusta katsottuna) oikean puolen amorinkaaren yläreuna oli ennen toimenpidettä alempana kuin vasemman puolen.
Toimenpiteestä tullut mustelma häviää muutamassa päivässä, kuten muutkin mustelmat.

Olen aina ollut kova kokeilija. Pitää päästä testailemaan kaikkea, muuten en tunne eläväni. Toiset ajaa prätkällä täysiä motarilla, toiset käy sukeltelemassa haiden seassa. Pidän itse myös molemmista edellä mainituista, ei käy kieltäminen.

Mitä taas tulee ulkonäköseikkoihin, ehkä paljoa pinnallisempana ja itsekriittisempänä ulkonäön suhteen minua ei voisi pitää, ulkopuolisen silmin katsottuna. Toisaalta vanhat ystäväni tietävät, millainen oikeasti olen, sisältä. Sillä ei siis ole sen suurempaa merkitystä mitä johtopäätöksiä te minusta vedätte. Vetäkää mitä haluatte, olempahan ainakin rehellinen ja avoin, enkä esitä mitään muuta. Olen sellainen myös töissä ja kotona, kavereiden kanssa tai missä vaan, jonka vuoksi olenkin monesti saanut vihat niskoilleni. Joko suoruudestani pitää, tai sitten sitä inhoaa. Päättäkää itse, kumman linjan valitsette.

Voin pikku vinkkinä todeta, että ilon tie on hauskempi kuin katkeruus. ;)

Ja mitä rahaan tulee, eikö meillä jokaisella ole jotain paheita?

Puspus kaikille!