lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kuvaukset Kauneus-ja terveyslehteen ja kuulumiset

Tämä viikko on ollut aikamoinen hulabaloo kaikilta osin. Maanantai meni vielä iisisti, mutta tiistaina se alkoi: Ensin tiistaina minulla oli ne kuvaukset siihen Kauneus-ja terveyslehteen, joka ilmestyy muuten toimittajan mukaan 6.5.14! En ollut aiemmin ollut kuvattavana, joten kokemus oli aika mielenkiintoinen ja hauska. Jännitin aamulla kuvauksia, mutta rentouduin aika hyvin heti kun näin, että kuvaaja oli todella mukava ja tultiin tosi hyvin juttuun, ei tarvinnut jännittää kameran edessä. :)
Pyysin niitä kuvia myös itselleni, että olisin tänne voinut laittaa niitä teidänkin nähtäväksi, mutta kuulemma tiukat säännökset estävät kuvien jakamisen, jonka kyllä ymmärrän ja niin ajattelinkin asian olevan. Kysyin silti, koska mitään ei saa, jos ei tajua kysyä ja avaa suutaan.

Coco, minä ja Juicy

Sitten yksi juttu, tätä ei ehkä pitäisi sanoa, mutta himoitsemme omakotitaloa taas kerran. Näitä rivari-paritalo-okt himoja on ollut tässä siis aina, mutta olemme menossa sunnuntaina katsomaan yhtä taloa, taas. Yritetään kuitenkin miettiä kaikki loppuun saakka järjen kanssa ilman mitään himotohottamista, mutta koska on kaksi herkästi innostuvaa työmyyrää kehissä, voi olla että se järkevyyden pitäminen jää taka-alalle ja toimimme fiiliksen mukaan, kuten monesti.
Näissä meidän asuntohimoissa ehkä älyttömintä - ja myös parasta - on se, kun molemmilla on sama maku ja samanlaiset halut asunnon suhteen, niin haaveillaan yhdessä samoista jutuista yhdessä ja innostutaan molemmat ihan kympillä aina kaikista siisteistä asuntojutuista. :D En sitten tiedä onko se huono, vai hyvä asia. Enkä edes tiedä milloin on oikea aika vaihtaa asuntoa tai ostaa remontoitava talo itselleen. Onko oikeaa aikaa ja jos on, kuka sen kertoo milloin se on?
Mielestäni ei ole ja jos omat resulssit riittää uuteen remppaan lähtemiseen, niin mikäs siinä sitten. Puhun nyt elämäntilanteesta ja henkisestä jaksamisesta lähinnä. Että jos pelottaa ja vituttaa asunnon vaihto/uusi remontti, niin silloin ei kannata edes yrittää. Muuten siitä tulee niin iso stressinaiheuttaja elämään, että yöunet menee ja pahimmassa tapauksessa masentuu. 
Omalla kohdallani tämä henkinen jaksaminen on tällä hetkellä ihan ok, ihanaahan se olisi saada oma piha ja oma rauha omassa talossa, Mutta SUUREN remontin keskellä tultaisiin viettämään tuleva kesä, JOS nyt asuntoa lähtisi vaihtamaan. Se on kuitenkin iso jos, ja ei olla vielä mitään tarjousta mistään tehty, mutta saahan sitä aina katsella ja haaveilla. Ehkä ne haaveet toteutuvatkin jos vain ryhtyy joskus tuumasta toimeen. 

Kuten sanoin, onko edes oikeaa aikaa asunnon vaihtoon? Mielestäni ehkä ei. Mitkään asiat eivät tapahdu itsestään.
Asioiden tapahtumiselle tarvitaan muutos. Se muutos lähtee näissä tapauksissa ihmisestä itsestään.



Innostuin myös ostamaan kotiin tulppaaneja, jotka ovat yhtiä lempikukkiani. Tykkään monista kukista, mutta todella harvoin - ihan liian harvoin - tulee ostettua kukkia kotia kaunistamaan. Tosin aidoissa kukissa ärsyttää se, että ne kuihtuvat ja nuukahtavat niin nopeasti, siksi niitä varmasti niin harvoin tulee ostettuakin. Silkkikukat ja kaikki tekokukat taas keräävät pölyä, eivätkä ole yhtään minun juttu. Olen mielummin sitten ilman, kun ottaisin jotain tekokukkia kotiini, hyi!

Tiivistys tältä viikolta:

Ma: töitä
Ti: töitä + kuvaukset +sali
Ke: töitä
To: töitä + sali
Pe: töitä + sali + H:n ystävä tuli illalla kyläilemään meille 
(ja innostuin tekee ruokaa ja leipoo kakun klo 00.00 yöllä!) :D
La: kavereita auttamaan remontissa
Su: en vielä tiedä mitä tapahtuu

Nyt lähdemme ystäväpariskunnan (Jennan ja Markuksen, aka JEMAN) ostamaan omakotitaloon remontoimaan ja purkutöihin tällä kertaa. Myös he olivat niin rohkeita, että ottivat ison askeleen ostaessa vanhan rintamamiestalon ja remppaa nyt sen itse. 
Projekti ei ole heille ensimmäinen laatuaan, he ovat remontoineet aiemmin myös talon, vaihtaneet katon, eristeet seiniin, sisältä kaikki uusiksi ja piha siihen päälle. He kuitenkin myivät talon, Jennan tullessa tänne opiskelemaan ja Markuksen tullessa tänne Jennan mukana töihin. No, eipä puutu heiltäkään uskallusta ja kunnianhimoa... ;) Viime kesänä autoimme heitä kerrostaloasunnon remontissa ja he myivät sen tuossa pari kk sitten, kun siellä oli liikaa meteliä, niin piti päästä okt:hen. :D Hehheh!
Tykkään kyllä tuosta asenteesta niin paljon. Turha sitä on hissutella että jospa sitä sitten joskus, jos jos jos ja joskus sitten. Eihän toi asenne vie ketään mihinkään. Ei urheilijaa huippusuorituksiin, eikä talonrakentaja saa jossittelulla seiniä pystyyn. 

Ei muuta kun kuppi kahvia naamaan ja odottelemaan kyytiä työmaalle, se on moro!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Salilla uusi ennätys!

Jee, minä tein sen! :D Siis otin pystypunnerruksen salilla treeneihin mukaan vasta n.2kk sitten. Teen sitä silloin kun huvittaa, välillä lisään sen käsitreeneihini ja välillä taas teen liikettä selkätreenipäivänä. Nyt tein sitä selkätreenin ohella ja voi että miten yllätinkään itseni. 

En ole todellakaan tässä liikkeessä siis mikään haka, enkä oikein missään muissakaan liikkeissä, haha! En ollut pari kuukautta sitten koskaan aiemmit tehnyt tätä liikettä ja kun tein tätä ekan kerran, jäin siihen ihan koukkuun! Silloin en saanut kuin 4 nostoa ja kolme kertaa, parin minuutin tauoilla. Käytän siis liikkeessä pelkästään n.20kg painavaa tankoa, enkä lisää siihen lisäpainoja, koska siihen ei ole vielä ollut tarvetta. Ihan pelkkä tankokin tuntuu tarpeeksi haastavalta. ;)

Minulla ei ole ihan noin freesi ilme tätä liikettä tehdessäni...

Aloin joka viikko onnistumaan paremmin. Heti toisella viikolla taisin saada jo 5x3.
Kolmannella muistaakseni 6x3
Sitten niitä tuli 7-8-9, milloin missäkin järjestyksessä ja junnasi noissa luvuissa pari viikkoa, kun tein niiden jälkeen kevyemmällä tangolla (tanko n.15kg) pari treeniä ja sain sillä tangolla muistaakseni 10-12 x 3.

Nyt lähdin hillittömän kakun mussuttamisen ja karkkien syönnin jälkeen (jäi viikonlopun mässyt vähän päälle) salille kokeilemaan miten menee. Ihan hirveät menkkakivutkin ollut koko päivän ja se on yltynyt päänsäryksi asti tuossa päivän mittaan. Minulle määrättyjä reseptilääkkeitäkään ei saa ottaa kuin 1kpl 12h aikana, että ei ollut niistäkään lisäapua työpäivän aikana.
No joo, vaivoista viis, salille tuhoamaan kivut pois ja lähtihän ne kun alkoi adrenaliini virrata.
Sain tehtyä treenin viimeisenä liikkeenä, sillä n.20kg tangolla 10, 10, 11 eli oman ennätykseni! Hurraa!

Lihakset, joihin kyseinen liike vaikuttaa

Nyt kaikki tosi tikissä olevat varmaan miettii, että "no voi hurraa kun olikin hyvä suoritus, olis voinut jättää tänkin lukematta." Mut siis oikeesti - tällaiselle joka on vasta liikkeen löytänyt ja en ole kyseistä liikkeitä aiemmin treenannut, oli tietenkin positiivinen yllätys jaksaa tehdä noin hyvin, varsinkin treenin loppuvaiheessa, kun olin selkää jo yli 30min treenannut + lämpät siihen päälle. :)

Liike on tehokas ja mielestäni yksi parhaista, että jos tykkää tangolla tehdä, niin kantsii tätä kokeilla mielestäni ehdottomasti!

Mitäs mieltä olette itse tästä liikkeestä,  vai oletteko koskaan edes kokeilleet? 

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Viiden kysymyksen haaste

Löysin nämä viisi kyssäriä Henriikan blogista, jonka löysin lauantaina netissä pyöriessäni ja vastaan hänen kirjoittamaansa haasteeseen:


1. Millainen sisustustyyli miellyttää sinua?


Valkoinen sisustus ripauksella värejä, jotka maustaa kokonaisuuden ja tekee siitä mielenkiintoisemman. Tai pikemminkin neutraalit sävyt, ei mitään keltaista sohvaa tms. Kokonaan vitivalkoinen kotikaan ei ole minun juttuni...
Tykkään tekstiilien ja materiaalien vaihtelusta ja erilaisista pinnoista. Läpinäkyvyyttä, kiiltävää, mattaa, harjattua ja kiiltävää metallia, pörröistä, tasaista jne... Jalometallin sävyisiä yksityiskohtia. 
Takka olisi ihana, mutta meillä ei ole - ehkä joskus sitten! 
Pidän paljon myös vanhan ja uuden sekoittelusta, esim uudelleen verhoillut rokokoo-tuolit ovat olleet "ostoslistallani" jo vuosia, mutta toteutus vain puuttuu. Myös Pohjanmaan kalusteen sohvamme on mieluiseni. 
En tällä hetkellä pidä väreistä liian isoina elementteinä. Esim en maalaisi seiniäni mistään hinnasta siniseksi, tai punaiseksi! Vaihtelen mielummin värikkäitä verhoja, sisustustyynyjä, tauluja, pöytäliinoja, kuin tapetoisin/maalaisin esim.seinät värikkäiksi.



2. Tyyli-ikonisi. Miksi?

Ei ole! Ei oikeasti! Yritin miettiä vaikka mitä, mutta ei ole ketään, joka olisi minun tyyli-ikoni. Yritin miettiä kaikki laulajista urheilijoihin ja malleihin mm: Rihanna, Kate Moss, lempi urheilijani hiihtäjä Therese Johaug (kuvassa), mutta ei ole juuri nimenomaan tyyli-ikonia. Therese Johaug on kuitenkin positiivisuudellaan ja repäisevällä asenteellaam iskenyt minuun tässä viimeisen vuoden aikana. :) Joten kai häntä tämän hetken omaksi lemppari henkilöksi voisi sitten sanoa, vaikka ei varsinainen tyyli-ikoni olekaan.

3. Lemppari kosmetiikkatuote

Ripsiväri ja jos nyt pitää merkki mainita niin Kanebo 38c ja se on ollut jo monta vuotta. Koska liikun ulkona aika paljon, säässä kuin säässä, niin tämä pelastaa vaikka sadekuuro yllättäisi. 
Nyt kun minulla on ripsienpidennykset, niin en käytä/käytän vain harvoin alaripsiin, mutta ilman näitä laittaisin kyllä sitä aamulla ennen kuin mihinkään lähden. En vielä viime vuonna meikannut säännöllisesti, mutta uv-lupaukseni myötä olen alkanut taas meikkaamaan enemmän (eli bb-voide+ripsari+poskipuna+puuteri) ja en varmaan osaisi taas olla ihan ilman mitään meikkiä. Tosin viikonloppuisin jos kökin vain sisällä yksin, niin en silloin yleensä jaksa meikata.

4. Suosittelemisen arvoinen ravintola

Demo (sijaitsee Helsingin keskustassa)! 
Olen käynyt kerran täällä H:n kanssa ja oli todella hyvät ruoat ja tunnelma oli mukava ja rento. Ravintola on Michelin tähdellä varustettu, mutta ei ole mikään jäykkismesta todellakaan! Sisällä soi meidän siellä ollessa mm.Gotan Project (yksi lemppareistani, kuunnelkaa jos ette tiedä millaista musaa kyseessä) ja tarjoilijalla oli Conversen tennarit jalassa, muuten todella siistit vaatteet ja esiliina päällä. Olin ihan wtf, mihin oon tullut?! Tänne pitää päästä pian uudestaan, viime käynnistä, eli siitä ekasta käynnistä onkin jo aikaa reilut kaksi vuotta...

5. Mistä unelmoit?

Ehkä vähän tylsä vastaus, mutta vastataan nyt kuitenkin:

Tavalliset elämän asiat kuten omakotitalo kauniilla pihalla, (terveet)lapset - sitten joskus, en ole vielä tekemässä koska ensin haluan: matkustella, maksella typerät opintolainat pois jotka kalvaa joka päivä minun pientä mieltä. Lottovoitto olis kiva, mutta ilman sitäkin pärjää. Taloudellinen tilanteen horjumattomuus (omassa taloudessa) ja itseni ja läheisteni onnellisuus ja terve elämä. Oma toimiva yritys ja työ josta pidän ja jolla on merkitystä. 
Oma auto, ilman rahoitusta. Mieluiten Range Rover. Olen tykästynyt niihin lähiaikoina. :D

Eli ihan tollaisia "normaaleja" asioita, joita varmaan jokainen elämältään haluaa, ei mitään sen kummallisempaa. Pienet asiat tekee ison kokonaisuuden ja elämässä pitää osata nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä ja asioista eikä vain juosta pelkästään isojen päämäärien perässä, vaikka niitäkin on elämässä hyvä olla, jotain mitä tavoittelee elämältä ja itseltään. 
Ilman yllä mainitsemiani asioitakin pystyy elämään, onnellisesti. 
Mutta kun haaveita kysyttiin, niin tällä hetkellä ne olis aika pitkälti tuollaisia.


Voitte kopioida tämän omaan blogiinne ja vastata samoihin kysymyksiin, pistäkää minulle viestiksi tänne vain blogikirjoituksenne osoite, niin käyn mielelläni kurkkaamassa myös teidän vastauksenne! :)

Hauskaa päivää kaikille<3

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Sunnuntai - paras päivä palkita itsensä!

Tiedättehän näitä positiivisia kirjoituksia elämästä, mitä pursuaa joka tuutista sosiaalisessa mediassa, ns. "happy life quotes". Näin aamulla yhden hyvän heti herätessäni, instagrammissa pyöriessäni ja sängyssä maatessani ilman kiirettä mihinkään - Ah niin rakastan kiireettömiä aamuja! 
Toi ei siis ollut se iskulause, vaan se meni jotenkin yksinkertaisuudessaan näin: "Rakasta ensin itseäsi ja sitten vasta muita."

Monella tämä pääsee unohtumaan kiireiden keskellä. Itselleen ei ehkä aina kerkeä löytymään sitä hetkeä, kun tohottaa vaan menemään pää kolmantena jalkana. Mutta sunnuntai! Mikä onkaan parempi päivä palkita itsensä siitä, että on niin mahtava ihminen?!

Lauseen inspiroimana nousin sängystä hymyillen, käytin koirat kalliolenkillä ja toivon auringon paistavan, vaikka pilvet peittivätkin sen. Silti tuntui siltä, kun se olisi paistanut, kaikessa kliseisyydessään, ihan oikeasti!
Jäin koirien kanssa seisomaan kallion päälle ja katsomaan metsää. Ihan hiljaista ja nautin siitä hetkestä täysillä.

Kotiin tultua keitin kahvit, tein kunnon aamupalan ja katoin pöydän - ihan vain itselleni! Koska olen vain niin hyvä tyyppi! (Kattauksesta muuten unohtui lusikka! ;D )






...ja nyt päivällä, jatkan samaa rataa:





:) Namskis! Ihanaa sunnuntaita kaikille!

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Riviera Maison sohvapöytä

Our living room


Ollaan oltu ilman sohvapöytää koko se aika, mitä ollaan oltu H:n kanssa yhdessä. Päätettiin yhdessä vaiheessa, ettei tarvita sellaista. Nyt sitten H on innostunut katsomaan välillä telkkaria - ja tadaa minä myös! Vaikka aikaa ei telkkarin edessä möllöttämiseen oikein aikaa jääkään (katson ehkä keskimäärin tunnin viikossa telkkaria nykyään) niin on se silti kiva nyt uuden ja upean sohvapöydän myötä pistää joku hömppäsarja päälle ja jalat pöydälle ja rentoutua. Eli toisin sanoen, olla tekemättä mitään, joka on minulle niin äärimmäisen hankalaa. Vaatii edelleen totuttelua.


Vaihdettiin tosiaan järjestystä tuon lattiaremontin jälkeen. Toi sohva oli ennen eri paikassa ja pöytää ei ollut ollenkaan. Tykkään kyllä itse tästä järjestyksestä paljon enemmän.






Eilinen ilta meni Ruotsin miljonääriäitejä katsellessa, punkkua nauttien ja suklaata syöden. Nami.
Noh, 10,5h työpäivän päätteeksi se oli ansaittu lepohetki! Ja jopa allekirjoittanut osasi olla tekemättä mitään. ;)

Mitäs tykkäsitte sohvapöydästä? Ja tuosta olkkarin nurkkauksesta muutenkin?

Kuppi kuumaa

Onneksi kevät tuli takaisin, piristää mieltä niin jotta paljon!
Toinen asia joka piristää, on kaunis lautanen-mukisetti, joka löytyi Indiskasta pari viikkoa sitten.

Muki on niin iso, että siihen saa keitonkin mahtumaan, tai paaaaaaljon teetä, tai kahvia. Mittasin äsken ja tuon mukin vetoisuus on piripintaan täyteen laitettuna 6dl. En tiedä tulenko näin isosta kupista koskaan kahvia juomaan, tai teetä. Tee ehkä vielä menisi, mutta keittolautasena aivan ihana. :)

Tämä tee tuoksui niin hyvälle, että nappasin tämän myös kokeiluun. :)

Kauniita yksityiskohtia riittää. :)

Näin kauniin setin myötä ruoka/juomakin maistuu varmasti paremmalta!
Mukin ja lautasen yhteishinta on Helsingin Forumin Indiskassa 14.90
Tuotteita ei myydä erikseen.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Yksityiskohtia makuuhuoneesta

Olen henkilö, jolla ei saa olla elektroniikkaa juurikaan makuuhuoneessaan. Mitä vähemmän, sen parempi. Pyhitän pääasiassa makkarin rentoutumiselle ja nukkumiselle, enkä halua katsoa makkarissa telkkaria, en pelata pelejä tms. Tämä on paikka, jossa hiljennyn, rentoudun ja luen. Joskus erehdyn sängylle kirjoittelemaan blogia tai surffailemaan netissä, mutta yritän välttää sitäkin. Makuuhuone on minulle tärkeä paikka.

Arvostan hyvin nukuttuja yöunia, vaikka niistä pääseekin nauttimaan valitettavan harvoin. Yritän tietoisesti karsia pois turhia juttuja pöydiltä ja pitää huoneilman viileänä ja raikkaana. Tuuletan makkarin päivittäin ja lakanat sänkyyn vaihdan usein. 
Halusin sisustaa tämän huoneen valkoiseksi, jotta tunnelma pysyisi rauhallisena ja seesteisenä.
Pienet sisustuselementit ja lapsuuden lelut tuovat kuitenkin toivottua piristystä, mutta eivät riko liikaa rauhallista ja harmonista tunnelmaa. Lisäksi viherkasvit antavat huoneeseen eloa.

Hauska hevostyyny löytyi alennusmyynnistä reilu vuosi takaperin Lappeenrannan Hemtexistä.
Valko-harmaat kukkakuvioiset sisustustyynyt ostettu vuosia sitten H&M homelta.

 Toi vaaleanpunainen poni on ollut minulla leluna, kun olin vielä pieni vauva. Kuulemma konttasin pitkin lattioita hirveällä vauhdilla ja toi lelu oli suussa siten, että pidin tuon ponin turpaa suussani. :D Eli vähän niinku tuttina, hah! Se mielikuva saa aina itseni hymyilemään itselleni. :)

Olen itse väsännyt tuollaiset neliön muotoiset hyllyt, joihin ostin koristeelliset ja koukeroiset hyllynkannattimet ja niihin koukeroihin olen laittanut roikkumaan koruja.

Maatuska lapsuudestani
Noi kipsihampaat on muotit minun vanhoista hampaista, ennen oikomishoitoja. Onneksi olen käynyt oikomishoidoissa, muuten olis ihan hirveet hampaat! :D

Toi köynnös lähti kiipeämään seinää myöten ja eräänä päivänä se olikin irronnut seinästä ja vienyt maalit mukanaan, kiva! Nyt seinää pitäisi taas tasoittaa ja maalata uudestaan.

Tämän kauniin pöytälampun hankin itselleni muutama viikkoa sitten Prismasta. En ollut omistanut pöytälamppua, niin tuli kyllä tarpeeseen. :)

Tämän paperista tehdyn mekon olen saanut lahjaksi ystävältäni joskus nuorempana. Lappeenrantalaisen taiteilijan tekemä, en valitettavasti muista juuri nyt kenen.

Millaisen tunnelman te haluatte säilyttää makuuhuoneessa? 
Vai onko sillä edes niin väliä, onko tunnelmaa ollenkaan vai ei? 
Olisi kiva kuulla. :)

tiistai 18. maaliskuuta 2014

10 FAKTAA

Asioita, joita et minusta vielä tiennyt


1. Minulla on ollut nännilävistys, mutta otin sen pois n. 4vuotta sitten.



2. En osaa pukeutua keltaiseen väriin. Vai oletteko koskaan nähnyt päälläni keltaista?



3. En ole koskaan syönyt simpukoita. Enkä tiedä syönkö. Oksettaa ajatuskin.



4. En ole koskaan voittanut arvassa, lotossa, pelikoneista suurempia summia. Suureksi summaksi lasketaan nyt vaikka yli 10e voitot. Olen voittanut kerran elämässäni Viking Lotosta 1e. Se on suurin voittosumma, jonka olen voittanut.



5. Minulla on paniikkihäiriö. Se ilmestyy silloin tällöin, yleensä sosiaalisissa tilanteissa, mutta voi tulla myös yksin kotona ollessa, tai kavereiden kanssa hengatessa. Olen vuosien harjoittelun myötä saanut psyykattua sitä itsestäni pois, mutta valitettavasti se tulee joskus esille, joissakin tilanteissa. Yleensä silloin, jos minua nolottaa tai joudun huomion keskipisteeksi haluamattani sitä. Nykyisin se ei juurikaan vaikuta (onneksi) elämääni. 


6. Revin/syön kynsinauhojani ja sormieni reunoja. Helvetin ärsyttävä tapa, joka on jatkunut monia,monia vuosia. En vain pääse tästä eroon. Rakennekynnet auttavat tähän ongelmaan hetkellisesti, mutta sitten kun otan kynnet pois, ongelma tulee taas heti takaisin.



7. Haluaisin BB-taloon. Kyllä, tulipahan sanottua tuokin ääneen. Se vois olla aika ikimuistoinen kokemus. :D
Tosin H:ta ja koiria tulisi ikävä, että sen takia en tiedä olenko hakemassa mukaan formaattiin.



8. Olen hieman kateellinen heille, joilla on kaunis lauluääni ja vahvat äänihuulet. Minulla ei ole. Kurkkuni ärtyy helposti ja ääneni lähtee myös melko helposti.



9. Minulla on niin monta "haaveammattia" ettei yksi elämä riittäisi kaikkien toteuttamiseen. Tykkään tehdä niin paljon montaa asiaa, ettei ole edes mahdollista. Välillä tuntuu siltä, että rakastan elämää liikaa.



10. En omista yhtään arvokkaitta merkkilaukkuja/kenkiä. En yhtään Louis Vuittonia (vaikka haluaisin kyllä), en Fendiä, en Pradaa, jne...



Että sellaisia paljastuksia. Pari semmosta, joista mietin, että haluanko niistä sanoa, mutta tulipahan sanottua. Voitte sitten ihan itse miettiä mitkä kaksi asiaa oli kyseessä. ;)

lauantai 15. maaliskuuta 2014

iPhonen bling bling kuoret

Pistin tällaiset kuoret vaihteeksi puhelimeen. Bling Bling!


iPhone 5 kuoret, jotka koristeltu Swarovski kristalleilla. Kuori: Puro.
iPhone 5 cover with Swarovski crystals. :) Cover: Puro

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Meneehän se ilta näinkin

Viinejä maistellen. :P

Faustino 7 Temperanillo 2011, Spain. Antonin Rodet 2011,Pinot Noir, France

Ei kauaa kestänyt kun pari pulloa punaista loppui, valkkaria maistettiin, mutta ei ollut raadin mieleen. En edes muista mitä se oli. Toi Laitilan Brändi on kyllä uusi lemppari, jota pitääkin käydä ostamassa pullo tai pari alkosta lisää. Maistuu Pommacilta! :D Ja rakastan Pommacia! Se on niiiiin hyvää!


Hauskaa iltaa! :)

torstai 13. maaliskuuta 2014

Lukijoille

Missä on kymmenes lukija? :D


Vaikka en ole mikään kova lukijoiden kalastaja, sattui tuossa yksi päivä silmääni eräs juttu: lukijoita on ollut jo pitkään yhdeksän (olette kaikki siis yhtä tärkeitä minulle ja kiitos siitä että jaksatte edelleen roikkua mukana<3) mutta mietin, että onko tämä kymmenennen lukijan saaminen joku "the thing?"
Tuossa reilu vuosi- puolisen vuotta sitten joitakin teistä vielä liittyi lukijoiksi, mutta nyt piiiiiitkin aikoihin ei ole ketään uusia lukijoita tullut ja mietinkin, että onko vika huonoissa läpissä/kirjoitustyylissä/minussa laisinkaan, vai onko tämä blogi kadonnut jonnekin bittisyövereihin ja tätä ei kukaan muu, kuin te rakkaas yhdeksikkö enää löydä?

Kuten jo mainitsin, en kanna mitään stressiä lukijoiden määrästä, mutta olen vain ihmeissäni, kun reilusti yli puoleen vuoteen ei ole yhtään uutta lukijaa liittynyt joukkoomme. Toki saman tyylisiä blogeja on tuhansia, että sinänsä tämä ei ole mikään yllätys. En mainosta blogiani juuri missään ja se onkin ehkä isoin syy siihen, kun lukijat eivät löydä tietään blogiini. Minulla ei myöskään ole kavereina ketään tunnettuja, tai edes vähemmän tunnettuja bloggaajia, paitsi Elina joka onkin tunnollisesti muistutellut minua välillä postailutaukojen aikana palaamaan takaisin koneen ääreen, tai antanut pieniä käytännön vinkkejä, joista minulla itselläni ei ole ollut mitään hajua. Blogini ei siis ole toistenkaan blogien kautta päässyt hyötymään äyriään myöten tulvivasta yleisömäärästä. ;D Olenhan vielä kuitenkin blogimaailmassa täysi untuvikko, eikä pidäkään olettaa, että vuoden bloggailun jälkeen pääsisi huipulle - ei todellakaan! Niitä huipulla olevia ei ole kuitenkaan kaikkien blogien joukossa kuin kourallinen. Ja heistä harva on päässyt sinne yhtä nopeasti kuin Usain Bolt.

Joku kuitenkin mättää. Johtuuko se siitä, etten ole mainostanut blogiani tarpeeksi? Siitä, että sanavarastoni on liian köyhä ja oikeasti länkytän vain turhasta? Vai se, että olen kirjoitellut vasta vain vuoden? Entäs sitten se, kun en entuudestaan tunne toisia (tunnettuja) bloggaajia, enkä myöskään kuulu julkkiskermaan - oh no, sanoin sen ääneen! En kuulu kermaan, mitä ihmettä?!

Kiitos kuitenkin teille kaikille ihanille, jotka olette jo vuoden(tai edes tämän päivän) jaksanut roikkua mukanani ja kuunnella höpinöitäni. :) Saatte minut monesti hyvälle tuulelle, vaikka ette lisäännykään kuin pupujussit konsanaan. Olette tärkeitä. Ihania pikku karvapallukoita<3 Nyt alkaa menee taas överiks. Kiitos, anteeksi ja piste.

Keskiviikon fiiliksiä ja juoksua

Todella, todella hyvää päivää vaan kaikille! Eilen oli aika erikoinen päivä. Ei muuten, mutta heräsin yöllä ensimmäisen kerran 02.15 ja kelloa vilkaistuani päätin pakottaa itseni viellä unten maille. Seuraavaksi herätys 04.35 ja yritin vielä nukkua, mutta kymmenen minuutin sängyssä pyörimisen jälkeen päätin nousta. Heräsin siis alunperin painajaiseen, mutta yleensä painajaisten jälkeen saan ihan hyvin unta ja olen edelleen tokkurainen herättyäni pahasta unesta. Olin ihan skarppina ja ei puhettakaan, että olisin saanut enää unta.
Keitin kahvit ja H:lla oli herätys viideltä ja hän oli silmin nähden yllättynyt, kun näki minut makkarin oven suussa, hymyilemässä vaatteet päällä. "Hyvää huomenta kulta!" kuului vastaukseni ihmettelevään ilmeeseen.
Kahvin ihana aromi täytti koko kolmion ja se piristi jo, vaikka en ollut edes kerennyt maistaa sitä. Päätin syödä aamiaisen rauhassa ja ottaa koirat syliin, jotteivät ne menisi tekemään tarpeitaan mihinkään matolle. Viime sunnuntain ripulin jämät komeilevat edelleen tuossa olkkarin matossa. Toivottavasti ilmat lämpenisi pian sinne +15-+20c niin pääsisin pesemään jo matot! Huoneilmakin parantuu varmasti roimasti kun saa kaiken talven aikana kertyneen pölyn niistä pois.

Töistä kotiin tullessani olin fiiliksissä. Olin mennyt tuntia normaalia aiemmin töihin ja pääsin jo kolmelta lähtemään kotiin. Aurinko paistaa ja pääsisin ihanalla ilmalla juoksulenkille!
Mutta mitä vielä, tiputin sitten pyöräni lukon (painaa ainakin 1-1.5kg) metrin korkuudelta suoraan vasemman jalan pikkuvarpaan päälle. Se vain sattui lipsahtamaan kädestä, kun kaivoin sen repusta pois ja nousin. Tai pikemminkin siitä tippui se U-kirjaimen muotoinen rengas ja se lukkopesä ja avaimet jäivät käteeni. Ja kyllä koski, voin kertoa! Vaikka paino ei ole suuri, niin koirat vietyäni lenkille, varvas tuntui kuumalta ja se "sykki" koko lenkin ajan. Hieno suoritus, ei voi muuta sanoa!

Kävin muuten tuossa meidän lähiniityllä erään aika uuden tuttavuuden kanssa. Soitin hänelle, jos hän sattuisi olemaan ulkona koiransa kanssa ja olihan hän! Ei siinä muuta kun treffit niityllä ja koirat kirmaamaan vapaasti. :) Tosin se meni niin, että Cocoa kiinnosti J:n koira Peppi, mutta se ei uskaltanut mennä sitä kovin lähelle. Heti kun Peppi lähestyi vähääkään Cocoa, tai osoitti kiinnostusta Cocoa kohtaan, lähti Coco juoksemaan häntä koipien välissä karkuun. Juicy taas tykkää yleensä vähän rauhallisemmista tapauksista ja luulen, että Juicy on edelleen hieman loukkaantunut siitä, kun Peppi oli meillä viimeeksi kylässä ja koirat vähän isottelivat toisilleen. No, kyllä tämä tästä aikanaan antaa anteeksi... :)



Peppi :)

J ja Peppi kävi tässä meillä ekan kerran kylässä tuossa pari viikkoa sitten ja meidän koirat sai pienimuotoisen hepulin, kun täällä oli vieras koira niiden tullessa H:n kanssa lenkiltä sisään. Heh, huono ajoitus vain, kun eivät sattuneet tuohon pihalle samaan aikaan. Tutustuin muuten J:iin juurikin koirien kanssa lenkillä ollessani tuossa loppusyksystä. Käveltiin koko lenkki yhtä matkaa ja huomasi heti, että ollaan samalla aaltopituudella, juttua riitti koko ajan. Välillä uusiin ihmisiin tutustuu milloin missäkin. Vaikka oman rapun edessä, kuten tässä tapauksessa.


Iltapäivällä pidin parin tunnin hengailun himassa, välipalaa ja kahvia. Päätä on särkenyt monena päivänä. Tiedän, että salitreeneistä johtuu suurimmaksi osaksi, tai siis siitä, kun en ole muistanut tarpeeksi venytellä ja se on ihan yhtä tärkeää kuin se treenaaminenkin, jotta lihaksilla on tilaa kasvaa. No, tyhmyydestä sakotetaan, ei voi minkään.

Illalla oli kuitenkin pakko lähteä juoksemaan. Pää ei kestänyt enää yhtää päivää ilman minkään näköistä treeniä-paitsi työmatkapyöräily, jota en edelleenkään laske treeniksi.
Viimeeksi olen siis urheillut viime viikolla, tässä on ollut melkein viikon tauko oman saamattomuuden ja kiireiden keskellä.

Ei ollut mikään paras lenkki, mutta tulipahan käytyä. Oli hyvä päästä hikoilemaan kunnolla. Pistin liian paljon vaatteita päälle ja se aina latistaa fiilistä lenkillä, jos tulee heti kättelyssä liian kuuma. En osannut yhtään nyt suhteuttaa tuota kehon tuottamaa lämmön määrää ja pistin lämpimän juoksupaidan ja siihen päälle vielä juoksutakin- eli aivan liian paljon näin lämpimälle kevätillalle! Avasin takista vetoketjua hieman, jotta ilma pääsisi kiertämään rintakehään, mutta se vain häiritsi lisää, kun takin kaula-aukon avonainen vetoketju hakkasi jokaisella askeleella leukaan. Lisäksi vasemman jalan kanssa oli vähän ongelmia (välillä siihen koskee, välillä ei) ja en ollut muutenkaan ihan parhaimmillani, eikä aina voi ollakaan. Välillä on vähän kehnompia lenkkejä ja sitten voi tulla taas niitä hyviä. Enkä edes jaksanut juosta kauan, varmaan jonkun 5-7km. En ottanut edes puhelinta mukaan mittaamaan matkan pituutta, kun tiesin jo ennen lenkille lähtöä, etten ole pitkää lenkkiä heittämässä.
Innostuin kuitenkin lenkin loppupuoliskolla vetämään välillä täysiä ja välillä hitaammin, eli intervallia. Ylämäet juoksin niin lujaa kun jaloista lähti ja sitten kävelin, tai hölkkäsin rauhallisesti ja taas juoksin, kun joku mäki tuli vastaan. Näitä spurtteja en kuitenkaan tehnyt tällä kertaa kuin kolme, koska sitten olinkin jo kotitiellä.

Punainen, hikinen, juoksulenkin jälkeinen look, kera "huhhuh"-ilmeen. ;D

Eipä tässä ihmeempiä, se on moro!