Kuvaukset Kauneus-ja terveyslehteen ja kuulumiset

Tämä viikko on ollut aikamoinen hulabaloo kaikilta osin. Maanantai meni vielä iisisti, mutta tiistaina se alkoi: Ensin tiistaina minulla oli ne kuvaukset siihen Kauneus-ja terveyslehteen, joka ilmestyy muuten toimittajan mukaan 6.5.14! En ollut aiemmin ollut kuvattavana, joten kokemus oli aika mielenkiintoinen ja hauska. Jännitin aamulla kuvauksia, mutta rentouduin aika hyvin heti kun näin, että kuvaaja oli todella mukava ja tultiin tosi hyvin juttuun, ei tarvinnut jännittää kameran edessä. :)

Pyysin niitä kuvia myös itselleni, että olisin tänne voinut laittaa niitä teidänkin nähtäväksi, mutta kuulemma tiukat säännökset estävät kuvien jakamisen, jonka kyllä ymmärrän ja niin ajattelinkin asian olevan. Kysyin silti, koska mitään ei saa, jos ei tajua kysyä ja avaa suutaan.

Coco, minä ja Juicy

Sitten yksi juttu, tätä ei ehkä pitäisi sanoa, mutta himoitsemme omakotitaloa taas kerran. Näitä rivari-paritalo-okt himoja on ollut tässä siis aina, mutta olemme menossa sunnuntaina katsomaan yhtä taloa, taas. Yritetään kuitenkin miettiä kaikki loppuun saakka järjen kanssa ilman mitään himotohottamista, mutta koska on kaksi herkästi innostuvaa työmyyrää kehissä, voi olla että se järkevyyden pitäminen jää taka-alalle ja toimimme fiiliksen mukaan, kuten monesti.
Näissä meidän asuntohimoissa ehkä älyttömintä - ja myös parasta - on se, kun molemmilla on sama maku ja samanlaiset halut asunnon suhteen, niin haaveillaan yhdessä samoista jutuista yhdessä ja innostutaan molemmat ihan kympillä aina kaikista siisteistä asuntojutuista. :D En sitten tiedä onko se huono, vai hyvä asia. Enkä edes tiedä milloin on oikea aika vaihtaa asuntoa tai ostaa remontoitava talo itselleen. Onko oikeaa aikaa ja jos on, kuka sen kertoo milloin se on?
Mielestäni ei ole ja jos omat resulssit riittää uuteen remppaan lähtemiseen, niin mikäs siinä sitten. Puhun nyt elämäntilanteesta ja henkisestä jaksamisesta lähinnä. Että jos pelottaa ja vituttaa asunnon vaihto/uusi remontti, niin silloin ei kannata edes yrittää. Muuten siitä tulee niin iso stressinaiheuttaja elämään, että yöunet menee ja pahimmassa tapauksessa masentuu. 
Omalla kohdallani tämä henkinen jaksaminen on tällä hetkellä ihan ok, ihanaahan se olisi saada oma piha ja oma rauha omassa talossa, Mutta SUUREN remontin keskellä tultaisiin viettämään tuleva kesä, JOS nyt asuntoa lähtisi vaihtamaan. Se on kuitenkin iso jos, ja ei olla vielä mitään tarjousta mistään tehty, mutta saahan sitä aina katsella ja haaveilla. Ehkä ne haaveet toteutuvatkin jos vain ryhtyy joskus tuumasta toimeen. 

Kuten sanoin, onko edes oikeaa aikaa asunnon vaihtoon? Mielestäni ehkä ei. Mitkään asiat eivät tapahdu itsestään.
Asioiden tapahtumiselle tarvitaan muutos. Se muutos lähtee näissä tapauksissa ihmisestä itsestään.

Innostuin myös ostamaan kotiin tulppaaneja, jotka ovat yhtiä lempikukkiani. Tykkään monista kukista, mutta todella harvoin - ihan liian harvoin - tulee ostettua kukkia kotia kaunistamaan. Tosin aidoissa kukissa ärsyttää se, että ne kuihtuvat ja nuukahtavat niin nopeasti, siksi niitä varmasti niin harvoin tulee ostettuakin. Silkkikukat ja kaikki tekokukat taas keräävät pölyä, eivätkä ole yhtään minun juttu. Olen mielummin sitten ilman, kun ottaisin jotain tekokukkia kotiini, hyi!

Tiivistys tältä viikolta:

Ma: töitä
Ti: töitä + kuvaukset +sali
Ke: töitä
To: töitä + sali
Pe: töitä + sali + H:n ystävä tuli illalla kyläilemään meille 
(ja innostuin tekee ruokaa ja leipoo kakun klo 00.00 yöllä!) :D
La: kavereita auttamaan remontissa
Su: en vielä tiedä mitä tapahtuu

Nyt lähdemme ystäväpariskunnan (Jennan ja Markuksen, aka JEMAN) ostamaan omakotitaloon remontoimaan ja purkutöihin tällä kertaa. Myös he olivat niin rohkeita, että ottivat ison askeleen ostaessa vanhan rintamamiestalon ja remppaa nyt sen itse. 
Projekti ei ole heille ensimmäinen laatuaan, he ovat remontoineet aiemmin myös talon, vaihtaneet katon, eristeet seiniin, sisältä kaikki uusiksi ja piha siihen päälle. He kuitenkin myivät talon, Jennan tullessa tänne opiskelemaan ja Markuksen tullessa tänne Jennan mukana töihin. No, eipä puutu heiltäkään uskallusta ja kunnianhimoa... ;) Viime kesänä autoimme heitä kerrostaloasunnon remontissa ja he myivät sen tuossa pari kk sitten, kun siellä oli liikaa meteliä, niin piti päästä okt:hen. :D Hehheh!
Tykkään kyllä tuosta asenteesta niin paljon. Turha sitä on hissutella että jospa sitä sitten joskus, jos jos jos ja joskus sitten. Eihän toi asenne vie ketään mihinkään. Ei urheilijaa huippusuorituksiin, eikä talonrakentaja saa jossittelulla seiniä pystyyn. 

Ei muuta kun kuppi kahvia naamaan ja odottelemaan kyytiä työmaalle, se on moro!