Keskiviikon fiiliksiä ja juoksua

Todella, todella hyvää päivää vaan kaikille! Eilen oli aika erikoinen päivä. Ei muuten, mutta heräsin yöllä ensimmäisen kerran 02.15 ja kelloa vilkaistuani päätin pakottaa itseni viellä unten maille. Seuraavaksi herätys 04.35 ja yritin vielä nukkua, mutta kymmenen minuutin sängyssä pyörimisen jälkeen päätin nousta. Heräsin siis alunperin painajaiseen, mutta yleensä painajaisten jälkeen saan ihan hyvin unta ja olen edelleen tokkurainen herättyäni pahasta unesta. Olin ihan skarppina ja ei puhettakaan, että olisin saanut enää unta.
Keitin kahvit ja H:lla oli herätys viideltä ja hän oli silmin nähden yllättynyt, kun näki minut makkarin oven suussa, hymyilemässä vaatteet päällä. "Hyvää huomenta kulta!" kuului vastaukseni ihmettelevään ilmeeseen.
Kahvin ihana aromi täytti koko kolmion ja se piristi jo, vaikka en ollut edes kerennyt maistaa sitä. Päätin syödä aamiaisen rauhassa ja ottaa koirat syliin, jotteivät ne menisi tekemään tarpeitaan mihinkään matolle. Viime sunnuntain ripulin jämät komeilevat edelleen tuossa olkkarin matossa. Toivottavasti ilmat lämpenisi pian sinne +15-+20c niin pääsisin pesemään jo matot! Huoneilmakin parantuu varmasti roimasti kun saa kaiken talven aikana kertyneen pölyn niistä pois.

Töistä kotiin tullessani olin fiiliksissä. Olin mennyt tuntia normaalia aiemmin töihin ja pääsin jo kolmelta lähtemään kotiin. Aurinko paistaa ja pääsisin ihanalla ilmalla juoksulenkille!
Mutta mitä vielä, tiputin sitten pyöräni lukon (painaa ainakin 1-1.5kg) metrin korkuudelta suoraan vasemman jalan pikkuvarpaan päälle. Se vain sattui lipsahtamaan kädestä, kun kaivoin sen repusta pois ja nousin. Tai pikemminkin siitä tippui se U-kirjaimen muotoinen rengas ja se lukkopesä ja avaimet jäivät käteeni. Ja kyllä koski, voin kertoa! Vaikka paino ei ole suuri, niin koirat vietyäni lenkille, varvas tuntui kuumalta ja se "sykki" koko lenkin ajan. Hieno suoritus, ei voi muuta sanoa!

Kävin muuten tuossa meidän lähiniityllä erään aika uuden tuttavuuden kanssa. Soitin hänelle, jos hän sattuisi olemaan ulkona koiransa kanssa ja olihan hän! Ei siinä muuta kun treffit niityllä ja koirat kirmaamaan vapaasti. :) Tosin se meni niin, että Cocoa kiinnosti J:n koira Peppi, mutta se ei uskaltanut mennä sitä kovin lähelle. Heti kun Peppi lähestyi vähääkään Cocoa, tai osoitti kiinnostusta Cocoa kohtaan, lähti Coco juoksemaan häntä koipien välissä karkuun. Juicy taas tykkää yleensä vähän rauhallisemmista tapauksista ja luulen, että Juicy on edelleen hieman loukkaantunut siitä, kun Peppi oli meillä viimeeksi kylässä ja koirat vähän isottelivat toisilleen. No, kyllä tämä tästä aikanaan antaa anteeksi... :)

Peppi :)

J ja Peppi kävi tässä meillä ekan kerran kylässä tuossa pari viikkoa sitten ja meidän koirat sai pienimuotoisen hepulin, kun täällä oli vieras koira niiden tullessa H:n kanssa lenkiltä sisään. Heh, huono ajoitus vain, kun eivät sattuneet tuohon pihalle samaan aikaan. Tutustuin muuten J:iin juurikin koirien kanssa lenkillä ollessani tuossa loppusyksystä. Käveltiin koko lenkki yhtä matkaa ja huomasi heti, että ollaan samalla aaltopituudella, juttua riitti koko ajan. Välillä uusiin ihmisiin tutustuu milloin missäkin. Vaikka oman rapun edessä, kuten tässä tapauksessa.

Iltapäivällä pidin parin tunnin hengailun himassa, välipalaa ja kahvia. Päätä on särkenyt monena päivänä. Tiedän, että salitreeneistä johtuu suurimmaksi osaksi, tai siis siitä, kun en ole muistanut tarpeeksi venytellä ja se on ihan yhtä tärkeää kuin se treenaaminenkin, jotta lihaksilla on tilaa kasvaa. No, tyhmyydestä sakotetaan, ei voi minkään.

Illalla oli kuitenkin pakko lähteä juoksemaan. Pää ei kestänyt enää yhtää päivää ilman minkään näköistä treeniä-paitsi työmatkapyöräily, jota en edelleenkään laske treeniksi.
Viimeeksi olen siis urheillut viime viikolla, tässä on ollut melkein viikon tauko oman saamattomuuden ja kiireiden keskellä.

Ei ollut mikään paras lenkki, mutta tulipahan käytyä. Oli hyvä päästä hikoilemaan kunnolla. Pistin liian paljon vaatteita päälle ja se aina latistaa fiilistä lenkillä, jos tulee heti kättelyssä liian kuuma. En osannut yhtään nyt suhteuttaa tuota kehon tuottamaa lämmön määrää ja pistin lämpimän juoksupaidan ja siihen päälle vielä juoksutakin- eli aivan liian paljon näin lämpimälle kevätillalle! Avasin takista vetoketjua hieman, jotta ilma pääsisi kiertämään rintakehään, mutta se vain häiritsi lisää, kun takin kaula-aukon avonainen vetoketju hakkasi jokaisella askeleella leukaan. Lisäksi vasemman jalan kanssa oli vähän ongelmia (välillä siihen koskee, välillä ei) ja en ollut muutenkaan ihan parhaimmillani, eikä aina voi ollakaan. Välillä on vähän kehnompia lenkkejä ja sitten voi tulla taas niitä hyviä. Enkä edes jaksanut juosta kauan, varmaan jonkun 5-7km. En ottanut edes puhelinta mukaan mittaamaan matkan pituutta, kun tiesin jo ennen lenkille lähtöä, etten ole pitkää lenkkiä heittämässä.
Innostuin kuitenkin lenkin loppupuoliskolla vetämään välillä täysiä ja välillä hitaammin, eli intervallia. Ylämäet juoksin niin lujaa kun jaloista lähti ja sitten kävelin, tai hölkkäsin rauhallisesti ja taas juoksin, kun joku mäki tuli vastaan. Näitä spurtteja en kuitenkaan tehnyt tällä kertaa kuin kolme, koska sitten olinkin jo kotitiellä.

Punainen, hikinen, juoksulenkin jälkeinen look, kera "huhhuh"-ilmeen. ;D

Eipä tässä ihmeempiä, se on moro!