Viikon 46 kuulumiset

Kylmätuotteiden lähetystä varten kehitelty kylmäkuljetuslaatikko, toimi hetken hienona hattuna.

Olin koko viime viikonlopun töissä. Lauantaina töistä kotiin saavuttua kävin heittämässä 45min hölkkälenkin, jonka jälkeen söin, kävin suihkussa, siivosin meidän asunnon myyntikuntoon H:n kanssa, heitettiin H:n vanhemmille Ylästöön (Vantaalla) meidän(tai pikemminkin minun) jyrsijät ja sunnuntaina päivällä olikin sitten näyttö päivällä, meidän molempien ollessa töissä. Viisi pariskuntaa oli käynyt, joista neljä olivat olleet selkeästi (välittäjän mukaan) kiinnostuneita. Ja joku heistä kävi tänään katsomassa uudestaan tätä asuntoa yksityisnäytöllä. En ole kuitenkaan liiemmin asiaa miettinyt tai sillä päätäni vaivannut, kun odotan vain mitä seuraavaksi tapahtuu ja toimin sen mukaan. Yleensä olen kova hössöttämään ja pähkäilemään että mitä jos niin tai näin, mutta koska se ei tässä tilanteessa mitään muuta, niin olen jättänyt aivotyöt muille ja itse vain menen tilanteen mukana, tarjouksia odotelleen. En siis toisin sanoen ole maalaillut mitään haavekuvia meidän ehkä tulevasta rivariasunnosta, vaan olen päättänyt haaveilla asiasta vasta sitten, kun meidän asunto on myyty. En halua joutua pettymään, jos asunto ei menekään kaupaksi ja koska en ole varautunut siihen, että se menisi kaupaksi, annan vain ajan näyttää miten käy. Tällöin en voi pettyä - ainakaan pahasti.

Nonni, siihen se puu sitten katkesi! Ei voi nyt mummot toisilleen soitella kun puhelinlangat on mutkalla!

Uskon muutenkin että asioilla on yleensä tarkoituksensa. Jos ei saada nyt määräaikaan mennessä myytyä meidän nykyistä asuntoa, on se varmaan merkki jostain ja ehkä siinä tapauksessa onkin parempi, että jäädään nykyiseen asuntoon asumaan vielä joksikin aikaa - asunnossahan ei mitään vikaa nimittäin ole! Minulla on oikeastaan vähän liiankin vahva tunneside meidän asuntoon, onhan se kuitenkin ensimmäinen oma asunto ja ollaan nähty siellä hirveä vaiva, kun olemme rempanneet sen kokonaan uusiksi- lattiaa lukuunottamatta.
En myöskään halua luopua siitä ihan pilkkahinnalla, koska meillä ei tosiaan ole mikään hätä saada sitä myytyä. Eli alihintaan ei ole kauppoja tekemässä, mielummin jätän asian sitten myöhemmälle. :) Alueen arvo nousee kuitenkin koko ajan, joten en menetä mitään, vaikka kauppoja ei nyt syntyisikään.

Pundiskin tykkää meidän asunnosta. :)

Manninen protein pudding (yritän muistaa postata tästä vielä myöhemmin)

Eilen kävin juoksemassa H:n kanssa töiden jälkeen. Viime viikolla sain aikaiseksi käytyä vain kerran juoksemassa! Nyt täytyy kuitenkin vedota väsymykseen ja kiireeseen, koska oli se asunnon ensinäyttö sunnuntaina ja siihen liittyvät jutut+töissä tuli oltua myös toissa viikon lauantai ja myöskin nyt tämä koko viime viikko(la ja su mukaan lukien), alkaa nimittäin hyytymään tämä tyttö pikkuhiljaa, vaikka yllättävän hyvin olen jaksanut aamullakin vielä herätä kellon soittoon. :) Mutta kyllä tämä työputki vähillä vapailla ja monet treenit töiden jälkeen viikossa siihen päälle, niin alkaa pirtsakampikin tyyppi vähän miettimään levon merkitystä.

Olen kyllä ottanut himassa ihan iisisti, jättänyt työasiat töihin, enkä ole niitä miettinyt kotona yhtään. Öisin olen nukkunut niin pitkään kuin mahdollista, olen välillä ollut jo yhdeksän jälkeen sängyssä käymässä nukkumaan! :) Eli unta on kyllä palloon tullut ihan riittävästi. Yleensä pyrinkin siihen, että olisin jo kymmeneltä sängyssä rauhoittumassa, vaikka uni ei heti tulisikaan. Ja voin nykyään niin paljon paremmin, kuin silloin teini-ikäisenä, kun kukuin yöt myöhään ja kävin nukkumaan joskus puolenyön aikaan, ellen jopa sen jälkeen. Aivot (ja lihakset) tarvitsevat lepoa, sen olen sisäistänyt vasta näin aikuisiällä. :)

Viime viikolla huomasin töiden jälkeen satavan vettä, joten kelmutin omat nahkakengät, jotta ne eivät menisi kotiin polkiessa piloille. :D Hyvin toimi!

Tää on varmaan joskus viime viikon alulta, kun noin vielä hymyilyttää. On hymy jo vähän hyytelöitynyt, ei eilen lenkillä kyllä noin hyvillä fiiliksillä juostu. :D Mutta tulipahan käytyä.

Lenkin jälkeen jääkaappi ammotti tyhjillään, oli ihanaa!

...TOSI ihanaa! Oli siellä yksi rahja ja semisti pehmenneitä porkkanoita.

Ja hilloa. Ja vanhoja maisseja. Ja turkkilaista joguttia jämät ja päälle maitoa ja kananmunia ketsupilla. Sentään jotain.

Nyt on mentävä jo nukkumaan, silmät ihan ristissä. Huomenna on taas asuntonäyttö (tänään oli myös kaksi!) ja yritän illalla keretä postailemaan taas. Adios ja unia!