Muutamia kuvia lähipäiviltä

Tässä alla muutama kuva selityksineen kuvastamaan vähän lähipäivien tapahtumia. Harmittaa ihan hirveästi kun en ole niin aktiivisesti jaksanut nyt päivitellä, toivottavasti tämä asunnonnäyttörumba ja kaikki muut hössötykset rauhoittuisivat pikkuhiljaa, niin jäisi enemmän energiaa blogin päivittelyyn!

Sokerilakko on muuten mennyt ihan hyvin, muutamia houkutuksia lukuunottamatta. Tänään mm.pomo toi töihin pullia ja pullapitkoja, koska ollaan oltu niin hyviä! Noh, itselleni ne jäi taas sitten vain silmänruoaksi, eli tyydyin imeskelemään muutama Sisua ja juomaan kupin teetä. Siitähän minulle naljailtiin (ihmisille tuntuu olevan sokerilakkoni enemmän ongelma kuin minulle itselleni!) ja alan jo pikkuhiljaa tottua siihen. Välillä tuntuu, että pitäisikö vetää tämä lakko jouluun saakka, niin hyvin on kuitenkin loppupeleillä mennyt. Saattaa kyllä johtua siitä, että päivät ovat menneet niin törkeän nopeasti, etten ole edes kerennyt ajattelemaan mitään karkkia tms. Ehkä hyvä niin. Tosin tänään teki hirveästi mieli Budapest joulusuklaita (vai mitä onkaan) enkä tajua mistä se mieliteko tuli?!?!? Ne eivät ole Todellakaan mitään minun lempparikarkkeja, mutta se niiden koostumus on jotenkin (muistaakseni) niin pehmeä ja houkutteleva, että olisi ollut ihanaa syödä muutama sellaista. H sanoi, että voi lähteä kaupasta hakemaan niitä rasiallisen, tai siis voisi, jos minulla ei olisi tätä lakkoa. 

Näitä teki mieli heikkona hetkenä.

En tajua mitä tälle kuvanlaadulle tapahtui, mutta samapa tuo. Ostin itselleni nämä ihanat ja superlämpimät töppöset sisäkäyttöön, joita olen jo vuoden halunnut, mutta vasta nyt raaskin ostaa pitkän harkinnan jälkeen.

Jalkani ovat kyllä edelleen välillä kylmät, vaikka kotona ollessa pyrinkin näitä jatkuvasti käyttämään ja olen käyttänytkin. Huono ääreisverenkierto, minkäs sille voi?

Lakkasin kynnet sunnuntaina. Edelliset lakat olivatkin kereneet jo lähes rapista pois, kun en koskaan jaksanut poistaa niitä, kun aikaa olisi ollut. Hyvä kosmetologi, esimerkkinä kaikille muille-not!

Nämä hilelakat ovat varma valinta niille, jotka ei jaksa olla joka-tai jokatoinen päivä poistelemassa vanhoja ja lakkailemassa uusia tilalle. :) Eli sopii itselleni mainiosti.

Tein myös kasvohoidon itselleni viime sunnuntaina piiiiitkästä aikaa. Olipa virkistävää!

Ihanat peurat pomppii uusissa villasukissa, ostin nämä Tallinnasta. :)

Maksoi 13e. Esittelen toiset ostamani villikset myöhemmin, kunhan muistan kuvata ne.

Ihastuin näihin, kun noissa on lyhyt varsi. Ne toiset ovat taas pitkävartiset, jos tämä lyhyt varsi alkaa kyllästyttää.

Olen villasukkafani. Omistan ainakin 10paria villasukkia!

Haha, Coco nukkui niin hyvässä asennossa eilen illalla, että oli pakko ikuistaa tämä. :D

Ihan kuin tollainen peura, joka pomppii noissa uusissa villasukissa!

Juicykin vetää sikeitä kyllä ihan mallikkaasti tyynyn päällä. :)

Nyt on pakko kivuta jo sängyn puolelle, alkaa uni painamaan taas silmään. Huomenna jos vielä salilla jaksaisi aamulla tai töiden jälkeen käydä niin olisi huippua, sitten olisi tämän viikon salit käyty ja loppuviikon voin täten ottaa vähän chillimmin. :) Loppuviikolle onkin taas hirveästi kaikkea ohjelmaa suunniteltu, haluaisin mm.käydä ostamassa keittiöön uuden lampun, H:n synttärit on torstaina, jolloin menemme illalla töiden jälkeen syömään hänen vanhempiensa ja siskonsa kera, perjantaina on kaverin muutto, johon ehkä menen auttamaan, ellen mene minun työpaikan pikkujouluihin, jotka on perjantaina myöskin. Huomenna kaverini tulee ottamaan minulle ripsipidennykset, jotka lupasin tehdä hänelle joululahjaksi. Onhan tuossa jo joka illalle jotain. Lauantaina olemme menossa ystävien kanssa syömään raflaan H:n synttäreiden kunniaksi ja kenties ilta jatkuu siitä sitten johonkin, ken tietää... ;)

Eestiin, Eestiin, Eestiin kaipaan sinne per...

...perheeni ja ystävieni kanssa. Juu :D

Alla vähän kännykameran (huonoja) kuvia viime perjantain Tallinnan päiväristeilyltä.

Ostin uudet korut laivalta. En omistanut yhtiäkään tekotimanttikoruja, niin ostin Snö of Swedenin sellaiset. :)

Ihastuin tämän rannekorun yhdisteltävyyteen. Tämän sopii melkein minkä vaatteen-tai asusteen kanssa.

H voitti pelikoneesta sata euroa! Wuhuu! (itse olin tässä vaiheessa jo tuhlannut moisen summan...)

Hirvee kuva, mut tulipahan laitettua. Kivasti osuu toi valo otsaan niin näyttää ihan kaljulta. :D 

Päällä oli:

Jakku - H&M

Neule - Filippa K

Toppi - H&M

Farkut - Lee

Kengät - Converse

Laukku - Marc O'Polo

 Menomatkalla tyydyin ihan kivennäisveteen. Paluumatkalla en.

Nämä on ihan törkeen hyviä! Näitä tuli puputettua samalla kun katsoin H:n syövän viinereitä ja munkkeja.

JA nam mitä löysin vahingossa laivan kaupasta, SOKERITON Werthers Original, moro että oli hyviä! Turvauduin laivareissulla sokerittomiin karkkeihin ja pähkinöihin, kun muuten olisin varmasti retkahtanut johonkin lakupiippuihin, tai valkosuklaa Tobleroneen<3 Enpä retkahtanut hahaa!

Tosin, vaikka sokerilakko on pitänyt, olen syönyt kahdesti pizzaa tässä kuukauden aikana, että ihan nihilistinä en ole kuitenkaan vetänyt ruokavalion suhteen. Ja kuten lukijani tietävät, en ole millään kisadieetillä, vaan ihan omaksi huvikseni ärsytyksekseni olen ollut pian kuukauden ilman sokeria. Hedelmiä olen kyllä syönyt, mutta niitähän saakin syödä. :)

Lohikeittoa, nami!

Basilic ravintola Tallinnassa (n.1-1.5 kilometrin päässä satamasta, lähellä Bershkaa)

Täällä käytiin syömässä buffet (pizzoja, salaattia ja keittoja sai lappaa napaan niin paljon kuin mahtui.)

Harmi kun ei mahtunut enempää, toi lohikeitto oli nimittäin ihanaa. Pizzat myös. Juomista piti maksaa erikseen, ei sisältynyt hintaan. Tosin, tuo buffet maksoi n.5e/hlö, että ei ollut hinnalla pilattu!

Sisältäkin oli viihtyisä ja henkilökunta oli auttavaista ja ihanaa, osasivat puhua myös englantia.

Nam nam!

Ehkä semisti reisille meni tämäkin reissu! :D

Kannoin kaljakassia. Vähän painoi. :D

Kotiin päästyä (illalla kahdeksalta) olin niin väsynyt, että kävin suihkussa, pesin meikit hampaat ja nukahdin yhdeksältä. Oltiin pyydetty H:n ystävä meille illalla kylään, mutta hän ei osannut sanoa onko tulossa vai ei, lupasi soitella jos on halukas tulemaan viihdyttämään meitä. No, siinä kävikin sitten niin, että me matkaajat oltiin niin zippi, että kuorsattiin vaan kun molempien puhelimet olivat soineet. Että näin. :D Herättiin lauantaina aamulla kuudelta ja mietittiin että mitäs tekisi. 

Esittelen teille myöhemmin ostokset, joita sain aikaiseksi haalittua reissunpäältä. Kesällä kun kävin, en ostanut itselleni mitään. Noi korut nyt näittekin jo ja kaljalaatikoissa ei paljoa nähtävää ole, mutta suloiset villasukat ja paidat voisin kyllä kuvata ja esitellä teille, kunhan tässä joku ilta jaksan ja kerkeän. :)

Tallinnaan

Olen matkalla kohti Tallinnaa! Kesällä kun kävimme, saimme niin paljon ilmaisia bonusmatkoja, että nyt pääsimme hyödyntämään ne. Valitettavasti ystävämme skippasivat tämän reissun kuka mistäkin syystä, kaikille tuli ikävä äidin lihapatojen ääreen, niin lähden nyt H:n kanssa kahdestaan.

Instagrammista muuten seuraamiseni onnistuu paljon enemmän reaaliajassa, mitä täällä blogin puolella nyt tässä lähiaikoina. 

Eilen mm olin niin väsynyt, tämä viikko oli ihan ekstra rankka, kun tehnyt töitä viikonloputkin, onneksi nyt saan hengähtää kolme päivää! ;)

Liikkumiset ovat sujuneet ihan kivasti, ajanpuutteesta huolimatta. Tällä vkolla salilla pääsin käymään kaksi kertaa ja juoksemassa olen nyt käynyt kerran, huomenna ja ylihuomenna vielä aikaa tehdä lihaskuntoa kotona ja käydä juoksemassa, katsotaan mitä saan aikaiseksi. ;) ...vai meneekö ihan löhöilyksi koko viikonloppu? 

Sokerilakko menee myös,no-välillä hyvin, välillä on hankalampaa. Olen kyllä niin sitä mieltä, että jos en olisi päättänyt mistään lakosta, olisi tämä roimasti helpompaa. Olen teininä ollut monia kuukausia, ellen jopa vuoden ilman sokeria, eikä tuottanut mitään ongelmaa. Ei vain tehnyt mieli herkkuja. Nyt en voi kyllä sanoa ihan samaa. :D

Nyt olemmekin jo satamassa, kuullaan myöhemmin!

Juicy ja Minä

Rakkaudesta koiriin <3 

En ole aina ollut koiraihminen, en todellakaan! Kun olin lapsi, meillä ei ollut koiraa, eikä kenelläkään lähimmällä ystävällänikään, paitsi naapurini pojalla, jonka kanssa minun oli tarkoitus rakentaa puuhun maha ja mennä naimisiin ja asua siellä majassa onnellisesti loppuelämä. No, sitä majaa ei koskaan siihen pihakoivuun rakennettu ja heidän koiransa ei koskaan minusta pitänyt. Muutama kertaa se pieni paskiainen nappasi minua nilkasta hampailla kiinni, kun yritin pyörällä heidän pihaltaan äkäistä pikkukoiraa karkuun.

Ei mitkään hyvät ensikokemukset koirista siis!

Rakkaudesta myös kaikkiin muihin eläimiin

Ala-aste ikäisenä tutustuin Jenniin, ihana rakas ystäväni, jota tulee nykyään nähtyä aivan liian harvoin, kuten suurimpaa osaa muitakin ystäviäni. Heille tuli aivan ihana pikkupuudeli (kääpiövillakoira) Allu. Alfonso taisi olla oikea nimi, mutta Alluksi kaikki kutsui. Tämä ensirakkauteni vei sydämeni niin täysin, että aloin vinkumaan äidiltä koiraa ja melkein päädyttiin itsekin tuona hetkenä ottamaan kääpiövillakoira, mutta jotenkin se sitten jäi. Kai en jaksanut enää kinuta, kun äiti pelkäsi koiran jäävän vain hänen hoidettavakseen-ja ihan oikeassa olikin. Hän todella joutui hoitamaan kaikki meidän eläimet, joita oli siunaantunut aika iso katras näin jälkeenpäin ajatellen. Meillä oli yhteen aikaan mm: Kissa, (toinen kissa oli muuttanut meidän mummolle omasta tahdostaan. Mummo asui meidän talon viereisessä omakotitalossa) muutama akaattikotiloa (loppupeleissä yhteensä neljä-joista yksi pääsi syntymään vähän vahingossa), pari gerbiiliä, hevonen puoliomistuksessa(meinaa sitä, että se oli loppusyksyt, talvet ja keväät meillä), kultakala ja monni, kaneja (enimmillään taisi olla neljä!?) ja yksi lisko, joka tuli vahingossa ulkomailta matkalaukun mukana vaatteiden seassa, mutta se ei elänyt muutamaa viikkoa/kuukautta kauempaa, en muista tarkalleen miten kauan se eli.

Sitten meille tuli koira ja muutama vuotta myöhemmin toinen koira, Fifi ja Fanni. 

Yleensä unohdan laskuista jonkun elukan, ymmärrätte varmaan miksi. Onhan tuossakin määrässä jo muistamista - ja hoitamista!

Juicy

Coco 

(kiitos kuvista Hanna-Leena)

Kaikki elukat eivät olleet meillä kuitenkaan täysin samaan aikaan, vaan niitä luonnollisesti kuoli välillä ja kinusin taas jonkun eläimen lisää. Se toinen kissamme Sissi muutti mummolle, kun meille tuli koira. Sitä se ei enää kestänyt. Hevonen, kani ja gerbiilit ym vielä meni, mutta että koiria tähän taloon, ei kiitos! Sitten se pakkasi kamansa ja häippäsi mummon kissanraksujen ääreen. Joskus salaa raahasin sen takaisin mummolta kotiin, kun halusin sen meille asumaan. Lopputulos oli, että otin yhteen kissan kanssa ja se taisi antaa minulle turpaa. Sitten se taisi luikahtaa takaisin oven avautuessa ja sen jälkeen sitä ei enää meidän nurkilla näkynyt. :D Jäin mummolle ja äidille kiinni siitä, että olin yrittänyt saada sen muuttamaan takaisin meille. Kissathan tekevät aina oman päänsä mukaan kaiken, kuten tässäkin tapauksessa Sissi itse muutti meiltä pois, kukaan ei halunnut sen lähtevän. Kissat on ihania, olen aina rakastanut kissoja. <3

Ala-aste ikäisenä hengailin myös paljon silloisen luokkakaverini kanssa, joille tuli jackrusselinterrieri, joka myös oli niin ihana ja herttainen energiapommi, johon myös rakastuin täysin ja sittenhän tietenkin tapani mukaan aloin kinuamaan jackrusselinterrieriä meille, mutta äidin mielestä se oli liian aktiviteetteja tarvitseva rotu, johon hänen aika eikä kiinnostus riittäisi, lisäksi sen kanssa olisi ollut hyvä käydä metsällä ja kun meistä ei kukaan metsällä käy, olisi koiran käyttötarkoitus jäänyt vähän niukaksi. Se olisi ollut vain seurakoira, joka olisi saattanut tylsistyä aktiviteettien puutteessa. Olen näin jälkikäteen ajateltuna täysin samaa mieltä ja onneksi äiti pysyi tämän asian kanssa kovana, eikä suostunut ottamaan meille sellaista. Edelleenkin ko rotu on mielestäni hieno ja suloinen, lisäksi se energisyys on ihailtavaa. 

Valitettavasti tämän koiran kohtalo ei ollutkaan ihan niin ruusuinen. Perheen isäntä kävi jänismetsällä ja muistaakseni ampui vahingossa koiran, vaikka piti ampua jänis. Sen pituinen se. Traagista, mutta varsinkin kaninmetsästyksessä tämä ei ole mitenkään harvinaista. Itse vaipuisin kyllä jonkun asteen masennukseen, jos oma mieheni tai kuka vain ampuisi (vaikkakin täysin vahingossa) oman koiramme. Mutta eipä siitä kohtalosta sen enempää. Näitä sattuu, paskamaista kylläkin.

Lapsena vinguin meille myös käärmettä ja kilpikonnaa, mutta niitä en koskaan saanut. Pidin lapsena kovasti käärmeistä, enkä pelkäämällä pelkää niitä vieläkään. Kerran menin pentuna ottamaan tunkiolta kyykäärmeen, jolta oli pää katkaistu. Vein sen käsissäni äidin luokse ja hän ei ollut kovin iloinen nähdessään mitä käsissäni kuljetin. Luulin että käärmeet olisivat limaisia, mutta ne olivatkin sileitä ja silkkisen tuntuisia. Ei yhtään niin oksettavia, kun annetaan ymmärtää!

Kilpikonnaa en saanut, en tiedä miksi. Mummoni toi minulle lasisen kilpikonnan ja sanoi että siinä minulle kilpikonna. Se lasinen kilpikonna pääsi kirjahyllyyni koristeeksi, mutta eihän se ihan aidosta mennyt...

Tällä hetkellä haluaisin kissan. Minulla on melkein aina ollut kissa. H on vain allerginen kissoille, niin jos joskus sellaisen päätyisin taas ottamaan, joutuisin hankkimaan jonkun rodun, joka ei allergisoi niin helposti, tai varautumaan siihen, että joutuisin luopumaan kissasta H:n alkaessa oireilla. Todella ikävää siis! Mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Onneksi minulla on nämä kaksi karvapalloa kerjäämässä läheisyyttä ja silityksiä ja nytkin Juicy nukkuu sylissäni. On nämä niin mahtavia! Aamulenkillä käydessämme Juicy pomppi rappukäytävän rappuset niin nätisti minun rinnallani ylös, että alkoi taas kerran hymyilyttämään, miten ihana koira tämä on. Coco draamailee sadetakki päällä, eikä mukamas osaa hyppiä se päällä rappusia ylös (eikä kunnolla osaakaan, on pari kertaa kaatunut nenälleen rappusissa kun hihat ovat kirranneet vastaan) niin kannoin sen sylissä ylös, kuten eilekin illalla.

Tässä todistusaineistoa Cocon eilisiltä draamailuilta :D

Viikon 46 kuulumiset

Kylmätuotteiden lähetystä varten kehitelty kylmäkuljetuslaatikko, toimi hetken hienona hattuna.

Olin koko viime viikonlopun töissä. Lauantaina töistä kotiin saavuttua kävin heittämässä 45min hölkkälenkin, jonka jälkeen söin, kävin suihkussa, siivosin meidän asunnon myyntikuntoon H:n kanssa, heitettiin H:n vanhemmille Ylästöön (Vantaalla) meidän(tai pikemminkin minun) jyrsijät ja sunnuntaina päivällä olikin sitten näyttö päivällä, meidän molempien ollessa töissä. Viisi pariskuntaa oli käynyt, joista neljä olivat olleet selkeästi (välittäjän mukaan) kiinnostuneita. Ja joku heistä kävi tänään katsomassa uudestaan tätä asuntoa yksityisnäytöllä. En ole kuitenkaan liiemmin asiaa miettinyt tai sillä päätäni vaivannut, kun odotan vain mitä seuraavaksi tapahtuu ja toimin sen mukaan. Yleensä olen kova hössöttämään ja pähkäilemään että mitä jos niin tai näin, mutta koska se ei tässä tilanteessa mitään muuta, niin olen jättänyt aivotyöt muille ja itse vain menen tilanteen mukana, tarjouksia odotelleen. En siis toisin sanoen ole maalaillut mitään haavekuvia meidän ehkä tulevasta rivariasunnosta, vaan olen päättänyt haaveilla asiasta vasta sitten, kun meidän asunto on myyty. En halua joutua pettymään, jos asunto ei menekään kaupaksi ja koska en ole varautunut siihen, että se menisi kaupaksi, annan vain ajan näyttää miten käy. Tällöin en voi pettyä - ainakaan pahasti.

Nonni, siihen se puu sitten katkesi! Ei voi nyt mummot toisilleen soitella kun puhelinlangat on mutkalla!

Uskon muutenkin että asioilla on yleensä tarkoituksensa. Jos ei saada nyt määräaikaan mennessä myytyä meidän nykyistä asuntoa, on se varmaan merkki jostain ja ehkä siinä tapauksessa onkin parempi, että jäädään nykyiseen asuntoon asumaan vielä joksikin aikaa - asunnossahan ei mitään vikaa nimittäin ole! Minulla on oikeastaan vähän liiankin vahva tunneside meidän asuntoon, onhan se kuitenkin ensimmäinen oma asunto ja ollaan nähty siellä hirveä vaiva, kun olemme rempanneet sen kokonaan uusiksi- lattiaa lukuunottamatta.
En myöskään halua luopua siitä ihan pilkkahinnalla, koska meillä ei tosiaan ole mikään hätä saada sitä myytyä. Eli alihintaan ei ole kauppoja tekemässä, mielummin jätän asian sitten myöhemmälle. :) Alueen arvo nousee kuitenkin koko ajan, joten en menetä mitään, vaikka kauppoja ei nyt syntyisikään.

Pundiskin tykkää meidän asunnosta. :)

Manninen protein pudding (yritän muistaa postata tästä vielä myöhemmin)

Eilen kävin juoksemassa H:n kanssa töiden jälkeen. Viime viikolla sain aikaiseksi käytyä vain kerran juoksemassa! Nyt täytyy kuitenkin vedota väsymykseen ja kiireeseen, koska oli se asunnon ensinäyttö sunnuntaina ja siihen liittyvät jutut+töissä tuli oltua myös toissa viikon lauantai ja myöskin nyt tämä koko viime viikko(la ja su mukaan lukien), alkaa nimittäin hyytymään tämä tyttö pikkuhiljaa, vaikka yllättävän hyvin olen jaksanut aamullakin vielä herätä kellon soittoon. :) Mutta kyllä tämä työputki vähillä vapailla ja monet treenit töiden jälkeen viikossa siihen päälle, niin alkaa pirtsakampikin tyyppi vähän miettimään levon merkitystä.

Olen kyllä ottanut himassa ihan iisisti, jättänyt työasiat töihin, enkä ole niitä miettinyt kotona yhtään. Öisin olen nukkunut niin pitkään kuin mahdollista, olen välillä ollut jo yhdeksän jälkeen sängyssä käymässä nukkumaan! :) Eli unta on kyllä palloon tullut ihan riittävästi. Yleensä pyrinkin siihen, että olisin jo kymmeneltä sängyssä rauhoittumassa, vaikka uni ei heti tulisikaan. Ja voin nykyään niin paljon paremmin, kuin silloin teini-ikäisenä, kun kukuin yöt myöhään ja kävin nukkumaan joskus puolenyön aikaan, ellen jopa sen jälkeen. Aivot (ja lihakset) tarvitsevat lepoa, sen olen sisäistänyt vasta näin aikuisiällä. :)

Viime viikolla huomasin töiden jälkeen satavan vettä, joten kelmutin omat nahkakengät, jotta ne eivät menisi kotiin polkiessa piloille. :D Hyvin toimi!

Tää on varmaan joskus viime viikon alulta, kun noin vielä hymyilyttää. On hymy jo vähän hyytelöitynyt, ei eilen lenkillä kyllä noin hyvillä fiiliksillä juostu. :D Mutta tulipahan käytyä.

Lenkin jälkeen jääkaappi ammotti tyhjillään, oli ihanaa!

...TOSI ihanaa! Oli siellä yksi rahja ja semisti pehmenneitä porkkanoita.

Ja hilloa. Ja vanhoja maisseja. Ja turkkilaista joguttia jämät ja päälle maitoa ja kananmunia ketsupilla. Sentään jotain.

Nyt on mentävä jo nukkumaan, silmät ihan ristissä. Huomenna on taas asuntonäyttö (tänään oli myös kaksi!) ja yritän illalla keretä postailemaan taas. Adios ja unia!

Syötkö tarpeeksi kasviksia?

Luin eilen Wikipediasta mielenkiintoisen artikkelin kasviksista. Kuinka moni tunnustaa syövänsä niitä liian vähän? Jos et tunnusta, mieti vielä kerran, syötkö oikeasti kasviksia, vihanneksia ja marjoja vähintään 400-800 grammaa päivässä, joka ikinen päivä? Jep, ei moni muukaan!

Itse lukeudun niihin, jotka yrittävät tietoisesti syödä tarvittavan määrän vihanneksia päivittäin, mutta välillä ne tuppaa jäämään välistä lähes kokonaan, varsinkin jos en hyödynnä työpaikan ruokalan antimia, jossa tulee luonnostaan täytettyä puolet lautasesta vihanneksilla. Kotona ei aina jaksa tehdä salaattia ja jos ei löydy höyrytettäviä vihanneksia pakastimesta, niin heikolta näyttää. 

Yritän yleensä olla tarkka ruoan laadusta ja vihreiden riittävästä määrästä, mutta voisin olla vieläkin tarkempi asian suhteen. Toki, syön pääasiassa kasvis-ja kalapainotteista ruokaa, että siinähän sitä kasvista saa hyvin myös huomaamattaan. :)

Suosittelen kaikille lukemaan tämän artikkelin, jossa kerrotaan lyhyesti, mutta kattavasti mm.kasvisten terveysvaikutuksista. Häkellyttävintä tekstissä oli, että riittävällä kasvisten-ja vihannesten saannilla voitaisiin vuosittain pelastaa 2,7miljoonaa henkeä. Aika järisyttävä määrä, eikö?

Ja muistakaa kaikki tuttu virsi: puoli kiloa päivässä! :)

Sokerilakko

Luin tuossa syksyllä joskus pari kuukautta sitten jostakin lehdestä, että jos on ollut kesällä (tai milloin vain) kova puputtamaan makeisia, esim: karkkia, jäätelöä, leivonnaisia, tai mitä vaan makeaa, kannattaa pitää breikki kaikesta herkuttelusta ja totuttaa kroppa taas siihen, ettei se saa makeaa niin usein. Lehdessä suositeltiin, että sokerilakko olisi vähintään kaksi viikkoa, jossa saadaan keho ja mieli taas irroitettua makean kierteestä. Yritin silloin syksyllä puoliksi läpällä olla ilman sokeria sen kaksi viikkoa- muistaakseni onnistuin olemaan viikon ja siihen se sitten taas tyssäsi. Nyt "päätin" kokeilla taas samaa, vaikka tiedän, että haasteita on tulossa, kun on H:n 30-vuotis juhlat ja ollaan menossa ravintolaan syömään. Siellähän tulen tilaamaan kuitenkin kuuden ruokalajin illallisen, johon kuuluu jälkiruoka, niin viimeistään silloin uskon, että tulen lipsahtamaan.

Tarkoitukseni on siis olla kuukausi ilman sokeria, mutta en ihan äkkiseltään usko onnistuvan. Se kaksi-kolme viikkoa saattaisi vielä onnistua. :)

Aloituspäiväni ei ehkä ollut mikään helpoin, nimittäin isänpäivä viime viikon sunnuntaina. Olin anoppilassa ja siellä oli tarjolla: täytekakkua, keksejä, berliinimunkkeja, sipsejä, jäätelöä, karkkia, dallaspitko, (neekerin)suukkoja, noutoruokaa limun kera (enkä edes muista mitä kaikkea muuta), enkä haksahtanut itse mihinkään noista, vaikka koko päivä siellä hengailtiinkin. Seuraavana päivänä oli voittajafiilis. :) tänään on viides päivä ilman karkkia/leivonnaisia/muuta näkyvää sokeria ja koko ajan helpottaa. Ekat pari päivää olivat ehdottomasti vaikeimmat, mutta uskon ensimmäisen viikon olevan ehdottomasti vaikein koko projektissa. Vaikeamman oloista tästä tekee myös se, että kun on tietoisesti kieltänyt itseltään herkut, niin juuri siksi ne varmaankin mielessä niin usein pyörivät. :D

Ei tuu ikävä!!! ...EIPÄ!

Nyt pitäkää minulle peukkuja, että selviän edes tästä ensimmäisestä viikosta. Lauantaina olisi sitten 7päivää täynnä ja sunnuntaina lähtee toinen viikko käyntiin. Jos edes sinne saakka pääsen! Noita yllä olevia kuvia katsellessa heikolta tuntuu... :D

Meidän asunto myynnissä!

Olenkin puhunut teille aiemmin meidän asunnon vaihtoaikeista, joista olen ollut vähän vaitonaisempi nyt tovin. Meidän penthousessa on yksi yksityösnäyttö ollutkin jo ja katsojat olivat tykänneet, mutta mitään tarjousta he eivät jättäneet. Ovat kuulemma menossa katsomaan jotain toista asuntoa myös ja pankkiin neuvottelemaan lainajutuista. Mutta joo, tässäpä teille linkkiä meidän asunnon myynti-ilmoitukseen, jos kiinnostaa käydä urkkimassa katsomassa miltä meillä näyttää.
http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/8109629

Päivän kevennys:

http://www.hs.fi/fingerpori/?ref=hs-art-fingerpori

Hahahah ! Minä niin rakastan Fingerporia ja Fok_it sarjakuvaa myös. :) Fok_it:in löydätte HS nyt nettiliitteestä ainakin ja HS:ltä myös tuon Fingerporin. :D Hahaa hyvät naurut sain-taas!

isänpäivän aamiainen ja juoksulenkki Ylästöön

Heräsin aamulla tasan klo: 7.00 ilman herätyskellon pirinää. Juuri kun olisi saanut tänä aamuna nukkua niin pitkään kuin haluaa, koska olen ehkä koko ensi viikonlopun töissä. Jos näin on, niin minulla on seuraava vapaapäivä kahden viikon päästä lauantaina. 

Eipä siinä, kun ei kerta enää väsyttänyt niin ylös vaan. Yritin kokkaa H:lle aamiaisen siten, että voisin herättää hänet syömään, mutta eihän se tietenkään onnistunut. Mieheni yleensä kuitenkin herää ennen minua ja nyt kun kerrankin sain noustua sängystä ennen häntä, ei yllärini onnistunut. Eipä tietenkään... :D

Kokkasin meille kaurapuuroa ja paahdoin leivät valmiiksi. Keitin myös itselleni kahvit ja miekkoselle teetä, kun hän on vatsavaivojen takia lopettanut kahvinjuonnin kokonaan. Tein myös mehusta ja Vichystä sekoituksen, kun meillä niin harvoin limua juodaan. Ja noi tabut on sitten b-vitamiini, kalanmaksaöljy ja d-vitamiini, ei mitään sen kummallisempaa. ;)

Minun aamiainen, nami :)

Annoin Cocolle ja Juicylle raejuustosta loput ja ne menivät ihan sekaisin. Ovat niin paljon raejuuston perään että! Coco oli huvittava, kun se pää syvällä purkissa lipoi kaikki jämät purkin reunoilta ja tyhjä purkki liikkui joka lipaisulla liukkaalla lattialla eteenpäin. :D Lopulta se pisti toisen tassun purkin sisälle, jotta se ei liikkuisi eteenpäin.

Aamiaisen jälkeen venailtiin pari tuntia, että ruoka lähtisi sulamaan ja juostiin Ylästöön H:n porukoiden luokse viettämään isänpäivää. Lenkki oli itselleni viikon kolmas aerobinen, ja olen enemmän kuin tyytyväinen omiin liikuntoihini tällä viikolla. En ole koskaan liikkunut viikossa näin paljon, en rehellisesti ikinä! Ok, olen ratsastusleirillä ratsastanut pari tuntia päivässä viikon ajan, mutta ei se ihan salitreeniä, tai juoksulenkkiä vastaa. :) Niin kovilla sykkeillä vedän kuitenkin noi treenini. Toki osaan myös mennä ihan iisisti jos tuntuu ettei pysty. Tänään köpöteltiin pääasiassa ihan rauhassa  tänne Ylästöön. Käveltiin 6min alkuunsa ja juostiin 30min ja muutama min kävelyä loppuun, eli yht.40 min lenkki ja matka on noin 5,5km. Spurttasin pari kertaa lenkin aikana, juoksin yhden pikän mäen ylös ja juoksin lopussa noin 100 metrii todella reippaasti, kun se tuntuu välillä vain niin hyvältä spurtata. Jos jalat vie eteenpäin, niin ei silloin tarvitsekaan mielestäni himmailla. :)

Nyt katselin kun mieheni popsutti berliinimunkin, jäätelön, suklaatorttua ja pari sämpylää, kun itse tyydyin banaaniin ja sämpylään, teen ja maitolasillisen kera. :D No, ehkä olisin voinut antaa itseni herkutella, mutta herkuttelin eilen ja perjantaina tortulla ja jäätelöllä, että ehkä se kaksi päivää viikossa herkuttelua riittää. :) Yksikin toki riittäisi! Mutta välillä heikkoina hetkinä on vaan niin vaikea sanoa ei.

Ylitöitä, juoksulenkkejä ja viikon salitreenit

Olin tänään töissä. Heräsin aamulla 5.05 ja töissä olin viittä vaille kuusi. Nyt hiljenen työjutuista, eipä niistä sen enempää.
Töiden jälkeen ahmin lakkarahkatorttua, jonka ostin eilen viikonlopuksi eiliselle illalle meille herkuksi duunin herkkutorilta. Lakkaa siinä ei ollut nimeksikään ja rahkakin oli pikemminkin enemmän kermavaahtoa. Tulipahan kokeiltua. Oli se kyllä silti ihan hyvää! :D

Treenit luistaa ihan hyvin. Olen liikkunut tällä viikolla varmasti enemmän kuin ikinä (tai en ainakaan muista näin aktiivista viikkoa olleen...)
Maanantaina kävin salilla tekemässä jalkatreenin, jonka jälkeen tein käsitreenin putkeen. Ei ollut todellakaan hyvä idea, enkä suosittele kellekään kokeilemaan samaa! Voimat loppuivat aika nopeasti käsitreenin aloitettua, tai jaloissa alkoi tuntumaan sellaista nykimistä, kun ne eivät saaneet mitään ravintoa treenin jälkeen. Kädet sain kyllä treenattua vielä ihan hyvin, mutta jalkojen tärinä kertoi, että nyt mennään vähän limitillä.
Pää olisi kestänyt kyllä enemmänkin, että psyykeessä ei ollut valittamista, mutta olihan se pakko kokeilla, tyhmä kun olen. Ja kuten luonteeseeni kuuluu: en usko yleensä juurikaan mitään, ellen ole itse kokenut/nähnyt.
Olin oikeasti väsyneempi kuin ikinä, luulen, että kroppani meni johonkin ylirasitustilaan tuolla salilla 1.5h täysillä treenatessa. Kotiin päästyäni nimittäin ystäväni tulivat kylään ja nukahdin sohvalle, enkä tajunnut maailman menosta tuntiin pariin mitään, ennen kuin he alkoivat tekemään lähtöä. Onneksi H viihdytti heitä, niin heidän ei tarvinnut ihan tylsyyteen täällä kuolla. :D Mutta olinpa kerrassaan vieraanvarainen! Mutta voiko sille mitään, jos on noin puhki? Duunin ja salin jälkeen sanoin H:lle, etten jaksa mitään ja nukahdan hetkenä minä hyvänsä. Enkä ole oikesti koskaan noin väsynyt. En nukahda edes pitkillä automatkoilla helposti auton kyytiin, en leffaan, enkä mihinkään muuallekaan. Nyt vähähdin kerrassaan maukkaasti, Juicy mahani päällä nukkuen. Siinä olikin sille pehmeä paikka nukkua, haha!
Nukuin sinä iltana-yönä yhteensä 10,5 h. Myöskään tuntimäärältään tämän mittaiset yöunet eivät ole mitään normia allekirjoittaneelle. En myöskään herännyt yöllä kertaakaan, ja vastaavanlaisia öitä on vuodessa ehkä kymmenen tai vähemmän. Eli johtopäätös, johon olen tullut on se, etten todellakaan ollut oma itseni treenien jälkeen ja liika on liikaa! Kuten sitä niin monesti täällä blogissa hoen, myös minä koettelen rajojani välillä ja huomaan monesti menneeni taas kerran perse edeltä puuhun. :) Mutta onpahan ainakin tullut kokeiltua!

Tiistaina kävin juoksulenkillä, joka meni paremmin kuin ikinä! Olin ihan tykki! En tajua mistä se energia tuli. Kuitenkin tuossa alkusyksystä tässä postauksessa kerroin, miten jalkatreenin jälkeisenä päivänä tekemäni juoksulenkki oli rankin ikinä ja olin ihan paskana lenkin jälkeen, vaikka hölkkäsin todella rauhassa koko matkan. Nyt ei juoksu olisi paremmin voinut kulkea, vaikka oli rankka treeni ollut edellisenä päivänä ja työpäivän jälkeen ajattelin, etten jaksa tehdä mitään. Kun sitä sitten liikkeelle illalla pääsi, ei olisi millään malttanut lopettaa. Niin hyvin rullasi jalat ja askel oli kevyt. Happea oli ilmassa runsaasti, koska lenkin aikana ulkona satoi vettä. Sekin voi olla osa syy siihen, miksi lenkki tuntui niin helpolta.

Svettis!

Keskiviikkoisin on virallinen lepopäivä, jolloin yleensä pyrin olemaan tekemättä mitään liikuntaan viittaavaa, ellei tule ihan älytöntä himotusta illansuussa lähteä juoksemaan, mutta eipä ole tässä 1,5kk (kuntokuurini) aikana vielä muistaakseni tullut. Ystäväni tuli ke iltana miehensä kanssa kylään ja hengailtiin ja höpöteltiin yhdessä se koko ilta. Oli rentouttavaa. :)

Torstaina olin töiden jälkeen ihan intopinkeänä menossa salille tekemään selkää, koska en ollut maanantain jälkeen salilla käynyt, niin vierotusoireita alkoi jo tulla. Ilokseni ystäväni sattui salille samaan aikaan (ihana Ela<3) ja treenikin meni ihan mukavasti ja sain lihaksiin kivan poltteen aikaiseksi. Välillä on tuntunut, että onkohan painoni liian kevyet selkää treenatessa, mutta nyt sain hyvän tunteen, että treeni meni oikeasti perille juuri sinne, mihin sen pitääkin, joten ei tarvitse näköjään selkää treenatessa nostaa vielä hetkeen painoja lisää, ainakaan suurimpaan osaan liikkeistä.

Perjantaina menin tekemään kädet toisen kerran ja tein myös rinnan, jota en maanantaina treenannut, kun halusin kokeilla käsien treenaamista kaksi kertaa viikossa, mutta tällä hetkellä taidan pitäytyä siinä, että treenaan alueen kerran viikossa. Kävi nimittäin niin, että voimani loppuivat käsistä paljon nopeammin, kuin mitä viikon palautuksilla loppuisi. Ok, vaihdoin myös vähän liikkeiden paikkoja, eli sekoitin järjestyksen, joka tunnetusti saa treenin tuntumaan haastavammalta, mihin on tottunut, mutta silti! En jaksanut läheskään normaalin veroisesti. No, nyt vielä täytyy sanoa, että selkää treenatessa käyttää luonnollisesti myös käsien lihaksia, eli ei ole ehkä paras juttu treenata niitä muutenkaan peräkkäisinä päivinä, mutta kun pääsen salille töissä sen neljänä päivänä viikosta (keskiviikkoisin on kuntopiiri) niin ei ole hirveästi valinnan varaa. Nyt kun en tiistaina mennyt, oli luonnollisesti mentävä to ja pe, jotta sain tehtyä kropan läpi tällä viikolla. Ok, olisin voinut nyt pe treenata vain rinnan ja olkapäät, koska kädet tein maanantaina jalkojen kanssa, mutta halusin kokeilla miten jaksan tehdä ne kaksi kertaa. Enpä jaksanut.
Sekin ihmetyttää, että miksei sinne salille pääse viikonloppuna-juuri silloin kun olisi hyvin aikaa ja jaksaisi. Mutta ihan hienoa, että edes ma-pe pääsee. Ke toki pääsee myös, mutta sitten treenit pitää ajoittaa siten, että neljältä lähtee salilta pois, kun se jumppa alkaa. Omat haasteensa siinäkin. Tosin, eipä olisi enempää ongelma, kuin mennä töihin seiskaksi, mutta kun ei jaksa aina herätä kuudelta. Rakastan nukkumista, varsinkin sitä kun saa nukkua aamulla pitkään! Mutta senhän te jo tiesittekin. ;)

Aina ku treenaan, naama on ihan tulipunainen. No, kasvojen ohut iho ja verisuonet jotka kulkevat ihon pinnan alapuolella tekevät tehtävänsä. :)

Tunti sitten saavuin juoksulenkiltä, eli toiselta aerobiselta tällä viikolla. Jos huomenna on fiilistä lähteä, niin menen juoksemaan, mutta jos ei jaksa, niin en mene. Ei tämä liikunta mikään "pakko pakko pakko" juttu kuitenkaan ole, vaan oman jaksamisen ja fiiliksen mukaan. Tänään tuli töissä myös idea, että tekisi mieli lähteä pelaamaan sulkapalloa (se on niin kivaa!) tai seinäkiipeilemään, mutta se sulis hotsittais nyt enemmän, kun siihen tiedän halukkaita osaanottajiakin jo valmiiksi edes muutama, seinäkiipeilyyn en frendiä niin helposti saisikaan...

Tulipas tekstioksennus, mutta ei voi nyt mitään. Kuvia on aika vähän tullut otettua, kun on niin paljon kaikkea koko ajan. Instasta löytyy muutamia random kuvia tältä viikolta, jos kiinnostaa katsoa, ilanajohansson nimellä löydätte. :)

Huomisiin!

Ajankäyttö hukassa

Ainakin tämän blogin osalta! Olen tehnyt töitä tuli perseen alla ja salillakin selkää treenatessa (haluan sellaisen uimari selän, että näyttäisin hengenpelastajalta, ihan kuten Pamelakin on!) yritin parhaani, vaikka räkä poskella kotiin polkiessa tajusin miten pikkupojalta näytin. Taskussakin komeili vain koirankakkapussi, joten jouduin niistämään miehekkäät klimpit (kalamiehen niistäminen) toinen käsi ylös taivutettuna, sormi sieraimella, toisen käden ollessa tangolla. Yhtä hehkeänä tein pikaisen katsauksen kotona, kun alkuillasta meillä oli asunnon näyttö, ja naamassani kuivat räät edelleen nenässä keikkuen. Selvitykseksi joudun toteamaan, että en ollut itse esittelemässä asuntoamme! Ennen evakkoon lähtöä, kerkesin pesemään naaman, mutta karkuun mahdollisia ostaja kandidaatteja jouduin livistämään hikiset jumppavermeet yllä. Pääsin heti anoppilaan ruokapöytään, (ilman suihkussa käyntiä) jonka jälkeen rötväsin sohvalla Suomi-Venäjä peliä katsellen (=netistä meikkejä ja vaatteita puhelimesta selaillen, vaikka ihan turha niitä meikkejä on kaappeja koristamaan hankkia, kun edellisetkin ovat valitettavan vähäisessä kulutuksessa) ja lopulta pääsimme lähtemään takaisin (vielä nykyiseen) kotiimme, joka on sattuneesta syystä siistimpi kuin aikoihin. Nyt kun olen melkein päivän kuulumiset saanut päivitettyä tänne, odotan edelleen suihkuun pääsyä, koska meillä vessa on jostain kumman syystä aina varattu, vaikka kumppanini ei olekaan nainen. Onneksi ei.

Hektisiä aikoja elettäessä, annattehan anteeksi minun viimeaikojen hiljaisuuden blogin puolella, yritän skarpata jatkossa repimään jostain sen hetken, kirjoittaakseni näitä ruusun tuoksuisia ja timanttisen kovia postauksia iloksenne (tai oksetukseksenne, miten sen nyt ottaa) jatkossakin.

-Ilana aka ippe (typerä lempinimeni kuulostaa koiran nimeltä)

Ps. Kirjoitin tämän puhelimella, koska en osaa edelleenkään jakaa puhelimen nettiä läppäriin, kun sanottiin meidän nettisopimus irti alkuviikosta, asuntosäästäjiä kun ollaan. Pahoittelut myös kirjoitusvirheistä(joita kuulemma teksteistäni suhteellisen runsaasti löytyy)ja puhelimeni automaattisesta tekstintunnistimen muokkaamista virheistä, jotka välillä nolosti jäävät huomaamatta.

Ja tiedoksi kriitikoille: tämä ei ole äidinkielen kielioppiblogi, vaan lähinnä paskanjauhantaa reilusti sisältävä, yhden naisen turhanpäiväisiä honotuksia sisältävä sekamelska, jolla ei taida olla päätä eikä häntää.

Pakarat hellänä!

Nyt on nimittäin pakarat ja takareidet niin hellänä jotta terve! :D voi olla että tämä tunne voimistuu vielä iltaa kohti mentäessä ja huomista en uskalla edes ajatella. Olin eilen hiukan typerä ja kokeilin vähän rajojani, tein nimittäin sekä jalka-että käsitreenin molemmat töiden jälkeen ja voin kertoa, että ei kannattanut. Jaloissa on kuitenkin niin isot lihakset, että pelkästään niiden treenaaminen riittää yhdelle treenikerralle vallan loistavasti. Alkoi käsitreenin lopussa tuntua jaloissa kiristystä ja lihasväsymystä, eikä minulla ollut edes palauttavaa juomaa treenin jälkeen vedettäväksi. Pyöräilin kotiin ja ei ollut enää edes nälkä, se oli mennyt jo yli. Söin puolikkaan banaanin, join vettä mihin sekoitin ruususuolaa ja viherjauhetta ja join maitoa lasillisen. Puolen tunnin päästä (suihkussa käynnin jälkeen) söin jäätelön ja suklaata, vaikka ei olisi pitänyt. :D kaverit tulivat kylään ja itse nukahdin sohvalle, heräsin kun he parin tunnin päästä tekivät lähtöä ja kömmin sohvalta sänkyyn ja passitin H:n käyttämään koirat iltalenkillä. Eihän siinä, menipähän sekin päivä siinä. :) 

Kuvapläjäys tältä viikolta

Pahoittelen postailutaukoa heti alkuunsa. Tässä vähän tästä viikosta:

Tällä viikolla olen:

-treenannut 4kertaa

-pyöräillyt töihin päivittäin

-haaveillut uudesta telkkarista (vaikka en telkkari edes katso :D )

-käynyt ystävän luona syömässä hyvää ruokaa

-mässäillyt huolella koko viikonlopun

-siivonnut monta tuntia

-valokuvannut asuntomme myyntiä varten

-leikannut kaikkien eläimien kynnet ja pitänyt niitä paljon sylissä

-pyytänyt kavereita kylään istumaan iltaa

-pelannut aliasta ja ristiseiskaa

-tiputtanut iPhonen maahan

-syönyt uusia Estrellan Nacho cheese sipsejä (Nam!)

-haaveillut hiusten raidoittamisesta

-kävellyt sateessa ulkona koirien kera

-tehnyt sopimuksen kiinteistönvälittäjän kanssa

-ollut huolissaan minun ihoni kunnon puolesta (ehkäisyrenkaasta tulee finnejä)

-ollut surullinen työkaverini koiran poismenon puolesta

-katsonut leffan, josta en järin pitänyt

-polttanut muutama tupakkaa ja saanut siitä morkkiksen

-myöntänyt taas kerran itselleni, että elämä ei ole aina niin helppoa

Iho ei ole niin hyvässä kunnossa kuin ennen ehkäisyrenkaan käyttöä

Tässä hiusten tilanne tällä hetkellä. Kuvassa tukka vain föönattu, ei laitettu mitenkään muuten. Ihan hyvin on oma väri vallannut pään. :)

Kaverini teki minulle ripsienpidennyksen viikko sitten. Onpa helppoa kun ei tarvite meikata silmiä!

Huuletkin ovat rohtuneemmat, kuin yleensä. Juonko vettä liian vähän vai tekeekö kylmenevä ilma sen?

Pikku (marsu) sylissä

Frendit

Perjantainen aamiainen: kaurapuuroa, mehukeittoa ja raejuustoa

Työkaverini (miespuoleinen henkilö) piirtämä hieno Halloween tervehdys duunin ilmoitustaululla. :)

Toisen työkaverini vaimon tekemiä Halloween muffineja. Söin tuon vasemman puolimmaisen, kun se hymyili minulle. :D

Urheilin enemmän kuin yleensä ja olen tyytyväinen siihen. 3 x sali + 1 aerobinen

Avocadopastaa ystävälläni

Ja pastan jälkeen juustokakkua :P

Viikonloppuherkut Estrellalta

Nämä olivat minulle ihan uusi tuttavuus, mutta voi että kun olivat hyviä! Napostelen näitä tälläkin hetkellä. :P

Kiitti Elina tästä-taas!

Koska minulla epäillään ärtyvän suolen oireyhtymää (voin kertoa, että on niin ärsyttävä oireyhtymä, että!)

niin lääkäri määräsi kilon paketin minulle tätä Vi-Siblin kuitutuotetta, jota aloin nyt testaamaan, jos rauhoittaisi vatsaa. Lisäksi ystäväni lahjoitti omansa minulle, kun nämä eivät hänen vatsaansa auttaneet. Apteekkarin mukaan riippuu ihan henkilöstä, kenellä auttaa, kenellä ei.

Sunnuntaina kermistelin koirien kanssa koko aamupäivän sängyssä, vaikka en yleensä niitä sänkyyn ota, mutta nyt oli heikko hetki. :)

Näistä on ihan mahdotonta saada hyviä kuvia. :D

En ole päässyt nyt muutamaan päivään nettiin. Tai no, puhelimella olisin päässyt, mutta sillä on niin hidasta postata, että päätin siirtää tuonnemmas. Meillä piti vaihtua nettiliittymä kotona, mutta sitä uutta liittymää ei sitten saanutkaan meille asennettua, niin purimme sopimuksen irti ja nyt olemme jakaneet puhelimesta netin koneelle, jotta pääsee nettiin. Itse olen ollut tietokonelakossa nyt tapahtuneen vuoksi muutama päivää, enkä ole tiennyt miten puhelimesta koneelle netti jaetaan ja koska H on ollut töissä viikonlopun, en ole saanut nettiä pelittämään ja olen tyytynyt vain lukemaan Zlatanin elämänkertakirjaa, joka on edelleen kesken. Toinen tämän päivän aikaa vienyt harrastus oli, kun selailin Stockmannin marraskuun kuvaston läpi ja katsoin yhden huonon leffan sitä ennen. Koska tiputin perjantaina puhelimen maahan, siihen tuli näytön yläreunaan vaaleampi läntti, joka ei kyllä käytössä haittaa mitään, mutta otti näköjään ihan pikku pudotuksesta hyvin kipeetä tämä puhelin. En kyllä itse juurikaan pidä tästä puhelimesta, reistaillut on aika paljon, välillä ei mm.saa yhteyttä, vaikka puhelin on päällä. Lisäksi netti ei välillä toimi ja puhelut pätkii. Minulla on siis iPhone 5, jos joku ei vielä tiennyt. Enpä suosittele ostamaan tätä, ostaisin itse vaikka sen uuden Nokian puhelimen, joka Jenkeissä julkaistiin menneellä viikolla, vai toissaviikolla, en muista?!

Yritän keretä nyt taas vähän useammin kirjoittelemaan. Lisäksi, useammin päivitän Instagrammia, että jos täällä tuntuu postailutauot liian pitkiltä, suosittelen tsekkaamaan intagrammin puolelle, jos siellä olisi tuoreita kuvia! :) Löydyn sieltä ihan omalla nimelläni ilanajohansson yhteen kirjoitettuna. :) 

Rentouttavaa iltaa kaikille!