Lauantaina sattui lievä välikohtaus, kun mieheni lähti ulkoiluttamaan koiriamme, minun jäädessä juuri sillä kertaa kotiin kahvittelemaan äitini kanssa.
Tutulla metsälenkillä oli nainen kolmen ison koiran kanssa ulkona - kaikki isot koirat olivat vapaina. Nainen itse istuskeli puskan takana, eikä nähnyt mitä hänen koiransa tekevät. Hän ei myöskään noussut laittamaan hihnoja kiinni koirien pantoihin, vaikka kuuli, että toinen ulkoilija on tulossa, koirien kanssa. Kolme isoa koiraa lähestyivät uteliaisuuttaan ja eivät toteellet omistajansa kutsua mennä takaisin päin.
Meidän koirat lähtivät peloissaan hännät koipien välissä juoksemaan flexin toiseen päähän (5metriä) täysiä ja lopulta kieppuivat mieheni jalkojen ympäri, kun vieraat isot koiras sähläsivät ympärillä jahdaten meidän koiria.
Lopulta kun mieheni sai koiramme kiinni ja hätistettyä ei toivotut vieraat muualle, nainen ei tullut edes kysymään kävikö mitään. Hän istui vain paikallaan tyhjä ilme kasvoillaan (kuka tietää oliko nainen lääkkeissä, kännissä, ollut nukkumassa pusikossa, muissa huumeissa vai yksinkertaisesti vain ihan helvetin ajattelematon ihminen) eikä hän kommentoinut sanaakaan, kun mieheni ohimennen sanoi hänelle pari valittua sanaa koirien kiinni pitämisestä.
Jumankeuta, että minulla kilahti, kun kuulin tämän välikohtauksen. Olin jo menossa kiskomaan kenkiä jalkaani, kun äitini sai puhuttua minut jäämään kotiin. Sain jotenkin (en vieläkään ymmärrä miten) hillittyä hermoni ja laskin kengät takaisin maahan. Hetken hengiteltyäni totesin, että ihmiset ovat välillä niin hiton ajattemattomia. Minä itse pidän koiriani poikkeuksetta aina kiinni flexissä, vaikka nämä eivät mitään tuhoa kenellekään saisikaan ikinä aikaiseksi. Siivoan koirani paskat aina, vaikka näiden ulosteet ovat kymmenes osa ison koiran jätöksistä. Käytän koiriani lenkillä vähintään kolme, yleensä neljä viisi kertaa päivässä, vaikka nämä ovatkin pieniä, eivätkä "tarvitse" liikuntaa yhtä paljon, kuin esim vinttikoirat. Nämä ovat kuitenkin koiria ja jokainen koira rakastaa ulkoilua-ellei sitä ole opetettu sisäkoiraksi, jolloin koira ei opi kaipaamaan pihalle, koska sen luontainen tarve on kitketty näin omistajan laiskuudella pois koirasta.
Miettikää mistä koira pitää ja antakaa sille hyvää. Se on ansainnut sen.
Jos et ole aamulla valmis heräämään kukonlaulun aikaan käyttämään koiraa paskalenkillä (pihalla kusettaminen ei riitä) niin suosittelen luopumaan koirahaaveista ja harkitsemaan jonkun helpomman lemmikin ottamista. Koira tarvitsee ihmistä, se ei pärjää pitkiä aikoja yksin kotona.
Koirat sairastavat, toiset enemmän, toiset vähemmän. Jos et halua käyttää joinakin kuukausina vuodessa huomattavaa osaa palkastasi koiran eläinlääkärimaksuihin ja mahdollisiin lääkkeisiin, suosittelen edelleen luopumaan koirahaaveista.
Anna rakkautta koirallesi ja tunne sen tarpeet.
Niin sekin antaa sinulle paljon enemmän.
Hui! Onneksi ei sattunut mitään! Kun kokoeroa on paljon, voi nopeasti käydä pahasti :/ Olipas todella piittamaton koiran omistaja, pistää vihaksi! Mun koirat kyllä lenkkeilee myös vapaana, mutta vain paikoissa, joissa ei liiku muita tai missä näen pitkälle, jotta voin ottaa ne kiinni heti, jos tulee joku vastaan.
VastaaPoista-Elina