Olenko tylsä ihminen selvinpäin?

Tänään on eräät kesäjuhlat. Juhlat, jossa n.99% osallistujista on humalassa, tai kovassa kännissä. Viime vuoden kesäjuhlissa olin selvinpäin, join pari lasillista alkoholitonta tervetuliaismaljaa. Selväpäisyyttäni ihmeteltiin ja vielä enemmän ihmeteltiin sitä, kun kerroin olevani juhannukseen saakka juomatta ja tupakoimatta, eli yhteensä tasan puoli vuotta. Kun kerroin kyseessä olevan vedonlyönti 500eurosta, tempaustani ei enää ihmetelty.

Todellisuudessa kyse ei kuitenkaan ollut rahasta. Kyse oli siitä, että halusin näyttää itselleni pystyväni siihen, vaikka monia illanistujaisia olikin, joissa olisi ollut kiva ottaa yksi tai useampi juoma kavereiden kesken.
Tämän puolen vuoden aikana kuitenkin kieltäydyin kohteliaasti ja joissakin tapauksissa minulta kysyttiin, olenko raskaana. Ei, en ollut raskaana. Taas sama tarina siitä, miten olen lyönyt vetoa isosta summasta rahaa.

Onko se häpeä, jos ei juo? Ei, se ei ole häpeä, sitä vain kummastellaan ja yleensä siihen pitää olla jokin syy, esim: raskaus, jokin sairaus, uskonnolliset syyt, tai absolutismi, mikä monesti mielletään juontavan juurensa siitä, jos vanhemmat, toinen vanhemmista, tai muu lähisuku on ollut, tai on alkoholisteja.

Entä olenko minä tylsä ihminen, kun kieltäydyin viime vuonna juomasta kesäjuhlissa? Kyllä, ehkä hiukan. Seurani ei ehkä ollut niin mukaansa tempaavaa ja rempseää, mitä silloin, jos koko porukka (minä mukaan lukien) olisi ollut kännissä. Limbokisan päättyessä ja viimeisten känniläisten rimanalitukset (kirjaimellisesti) nähtyäni, päätin lähteä kotiin.

Tämän vuoden kesäjuhlista kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin, ettei yksinkertaisesti kiinnosta.
Olen ollut nyt lähiaikoina niin monena perjantai-tai lauantai-iltana helistämässä maljoja ystävien seurassa, että on ihan kiva välillä jäädä kotiin-toisin sanoen: olla tekemättä yhtikäs mitään. Nautin siitä, että saan vain lukea lehtiä, käydä lenkillä metsässä ja olla hiljaisuudessa. Keitän aamulla teetä ja katselen ikkunasta kadulla ohi käveleviä ihmisiä. Voin kävellä hakemaan kaupasta ruokaa ja heitellä koirille leluja, jos niitä leikityttää. Nämä kaikki voin tehdä ilman krapulan tuomaa tuskahikeä ja sydämen tykytyksiä. Näitä arkisia pieniä iloja en voi tehdä täydellä sydämellä ja nauttia jokaisesta vapaapäivästä täysillä, jos olen ollu yötä myöten rilluttelemassa.
Noh, ainahan sitä voi juoda vain yhden tai kaksi ja lähteä sitten kotiin. Niin, tai yhtä hyvin voin jättää kaverini juhlimaan ja tulla itse nauttimaan mieheni ja lemmikkieni seurasta ja hengailla taas myöhemmin heidän seurassaan.

Tänään kaverini tokaisi minun olevan tylsä ja kun kerroin hänelle, että menen juomaan vihreää teetä ja punnertamaan, hän sanoi: "Eli nihkeilemään." Tähän sanoin: "Mutta se on terveellistä."

Yritän voida hyvin. Onko se toisilta pois?

ps. voitin vedon, olin puolivuotta tupakoimatta ja juomatta tippaakaan alkoholia. En siltikään saanut sitä 500euroa, eikä se loppupeleissä ollut edes koko jutun tarkoitus. Tiesin, että pystyn siihen ja osoitin sen myös muille. Miksi en olisi pystynyt siihen? Juhlimisen himosta?
Uskon siihen, että jos sisimmässään todella jotain haluaa saavuttaa, sen saavuttaa. Eikä tämä mielestäni ollut edes mikään kummoinen saavutus. Kerroinpahan sen nyt teille kuitenkin. Voitte ottaa itse saman haasteen, jos uskallatte.

-Ilana