Ravintola Grotesk Helsinki arvostelu

Oikein hienoa toukokuun ensimmäistä päivää kaikille!
Olin äsken koirien kanssa kallioilla ja metsässä ja nyt kuuntelen Spotifystä Ashton Kutcherin playlistiä ja odotan, että pizza valmistuu uunissa.

Eilen oli tosiaan hieman kulinaristisemmat eväät, kun kävin syömässä Groteskissa ensimmäistä kertaa.
Oli kyllä miellyttävä kokemus, mutta muutama asia on, jotka jäivät hieman nakertamaan.

Arvostelu ravintola Grotesk Helsinki

Pääruoka

Alkuruoaksi otin paistettuu vasikan kateenkorvaa ja valkosipulikreemiä. En ollut syönyt kateenkorvaa aiemmin, niin halusin kokeilla.
(Heti alkuun sanottakoon, että en tosiaan tiedä kateenkorvasta tai sen valmistamisesta mitään, enkä liioin muutenkaan "hienojen ruokien" laittamisesta, että tämä arvostelu on täysin minun mielipiteeni amatööri ruoka-arvostelijana.)
Vaikka kateenkorva oli paistettu, ei siinä ollut paistetun oloista rusehtavaa pintaa, joka todennäköisesti olikin kokin tarkoitus, että on kevyesti paistettu. Luulen, että pienestä kateenkorvasta tulisi helposti kuiva, jos sitä käristäisi pannulla oikein kunnolla.
Se oli kauttaaltaan kypsä ja kosteahko. Koostumus oli mielenkiintoinen, pehmeämpi ja hieman sitkeähkö, vaikka se ei oikea sana olekaan kuvaamaan koostumusta, en kuitenkaan parempaa keksinyt. Kyseistä koostumusta en ole tavannut muissa syömissäni lihoissa, tai sisäelimissä, joita ei tosin ole paljoa siunaantunut elämäni varrella, koska olen ollut aiemmin useita vuosia kasvissyöjä ja syön edelleen lihaa harkiten. Kateenkorvan maku muistutti hiukan broileria, mutta ei ole tietenkään täysin verrattavissa toisiinsa.

Valkosipulikreemi täydensi annoksen. En usko että olisin pitänyt pelkästä kateenkorvasta itsessään niin paljon, että olisin saanut ne syötyä ilman valkosipulikreemiä. Sitä oli annoksessa sopiva määrä, ei yhtään liikaa tai liian vähän.

Voisin syödä tätä "herrojen herkkua" uudestaan, vaikka olenkin nirso lihojen ja sisäelinten syöjä. Tosin, lautasella soisin myös tällöin olevan valkosipulikreemiä, tai jotain muuta suhteellisen voimakasta kastiketta.

Mikä kateenkorva?

Kateenkorvahan on siis kaulan ja rinnan yhtymäkohdassa oleva rauhanen, joka surkastuu eläimen vanhetessa. Myös ihmisillä on kateenkorva ja muilla selkärankaisilla.

Ystäväni söi alkuruoaksi valkoista parsaa, ilmakuivattua ankkaa ja hollandaisekastiketta.
Ankkaa oli annoksessa niukasti ja hollandaisekastiketta valui lautasen yli pöytäliinalle, eli sitä oli reilusti liikaa. Kastike oli mielestäni herkullista, mutta peitti täysin parsan maun, koska sitä oli liikaa. Parsa onkin melko mautonta itsessään, että se vaatii hyvän kastikkeen rinnalleen. Maistoin siis itse tätä kastiketta ystävältäni, jotta tietäisin mistä puhun. Ankkaa en päässyt maistamaan, koska ne menivät nopeasti parempiin suihin.

Pääruoka

Pääruoaksi valitsin paistettua ahventa, kevätkasviksia ja korvasienimuhennosta. En löytänyt mitään negatiivistä tästä annoksesta, mielestäni oli oikein maukas, kalaa ei oltu suolattu liikaa, vaan kalan oma maku pääsi annoksessa hyvin läpi. Esillepano oli mielenkiintoinen ja ihana. Komponentit sopivat toisiinsa erinomaisesti. Ainut mainittava negatiivinen puoli oli se, että annos olisi voinut olla hieman runsaampi pääruoaksi. Pidän itse siitä, että on syötävää, mutta yleensä hienommissa ravintoloissa annoskoot ovat pienehköt/kohtuulliset, jonka vuoksi joudun nälkääni syömään aina pitkän kaavan mukaan, jotta saisin tyydytettyä nälkäni.

Pääruoan kanssa meille ei ehdotettu valkoviiniä, jolloinka jouduin itse pyytämään sitä tarjoilijalta kesken ruokailun, jolloinka ruokamme kerkesivät hiukan jäähtyä. Koska en viineistä juurikaan ymmärrä, pyysin häntä suosittelemaan sopivaa viiniä. Sain maistaa viiniä ennen päätöksen tekoa, haluanko sitä ateriani kanssa vai en. Viinisuositus osui kohdilleen ja koko pöytäseurue päätyi juomaan samaa viiniä luottaen minun arvostelukykyyni maistajana ja kelpasi mainiosti muillekin. Ystäväni kuvaili jotenkin näin: "aivan kuin huuhtoisi edelliset rippeet pois suusta ja pääsee taas uudestaan maistamaan hyvää ruokaa." Olin itse samaa mieltä viinistä, mutta harmi kun en ottanut viinin nimeä ylös, enkä muista edes minkä maalaista se oli.

Tässä vaiheessa iltaa ravintolan hälinä ja ihmisten suhteellisen railakas seurustelu eivät enää häirinneet. Aluksi vieroksuin sitä, että ravintolassa oli niin paljon muita asiakkaita, tila oli suhteellisen suuri ja lähes joka pöytä täynnä. Ruokailun edetessä aloimme kuitenkin kaikki rentoutumaan ja tunnelma meidän pöydässä tiivistyi siten, että aivain kuin ympärillemme olisi tullut kupla, en kiinnittänyt huomiota viereisten pöytien henkilöihin tai tarjoilijoiden työskentelyyn, vaan saimme nauttia rauhassa mukavasta illasta.

Jälkiruoka

Jälkiruoaksi valitsin mantelikakkua, raparperia ja valkosuklaata. Mantelikakku oli hyvää, mutta raparperia lautasella oli vain pieni kuutio, olisin halunnut sitä annokseen enemmän. Myös valkosuklaata oli peukalon kynnen kokoinen pieni nökö, mutta se oli kyllä todella hyvää ja antoi kivan säväyksen kakun lisukkeena.

Muuta mainittavaa

Tarjoilija ei missään vaiheessa kysynyt meiltä, maistuiko ruokamme. Sitä vastoin kerroimme itse pääruokien jälkeen, mitä mieltä ruoasta olimme. Mielestäni tasokkaassa ravintolassa tarjoilijan pitäisi kysyä, oliko annoksemme onnistunut.

Hygieniatilat olivat hyvin vaatimattomat. Käsisaippua oli todella voimakastuoksuista, jota en itse omaan ravintolaani laittaisi, koska olisi mukavaa syödessä haistaa myös ruokaa, eikä vain voimakkaan käsisaippuan jättämä tuoksu kämmenien iholla. Miesten vessan oven avautuessa selälleen, ovi osuu naisten vessan oveen ja tässä tapahtuikin pieni onnettomuus, kun ovi pamahti ystävääni kädelle ja jäi kahden oven väliin puristuksiin.

Kävin vain ravintolan puolen vessassa, josta tämä kokemus.

Mieheni takin taskusta oltiin myös varastettu vajaa aski tupakkaa ja sytkäri, joka kummastuttaa, että tuollaista tapahtuu noinkin tasokkaassa paikassa.
Ravintolalla ei ole Michelin-tähteä, enkä itsekään luokittelisi ravintolaa tähtitasolle.

Kokemus oli kuitenkin muutamaa negatiivista asiaa lukuunottamatta hyvä ja uskon palaavani ravintolaan uudestaan. Parasta tässä paikassa oli rentous ja se, ettei kukaan esittänyt liian hienoa tai tärkeää tässä paikassa. Ei asiakkaat, eikä henkilökunta. Tarjoilijat ottivat hyvin vastaan palautteen, oli se sitten negatiivista, tai positiivista. Voisin viedä tänne syömään esimerkiksi oman äitini, leppoisana kesäiltana, ruokaelämysten pariin.

Psst: Ravintolan yhteydessä on myös viinibaari ja coctailbaari, jossa kävimme juomassa drinkin ennen syömään menoa. Baarin kautta pääsee sisäkautta ruokaravintolaan, jotta ei pidä ulkokautta kiertää.

Ravintola Grotesk Ludviginkatu 10, Helsinki