11 vinkkiä köyhyyteen

1. Ota maksimi opintolainat nuorena, ollessasi ammattikoulussa
2. Opiskele amiksen jälkeen lisää ja sellaista alaa, jossa et työllisty
3. Vaihda paikkakuntaa. Hyvä keino on lähteä tutusta ja turvallisesta ympäristöstä kalliimpaan ja isompaan kaupunkiin jossa viimeisetkin hilusi menevät seutukortin lataamiseen
4. Käy välillä ulkona kavereiden kanssa, syöt vaikka sitten makaronia ja kaurapuuroa muutama vuotta.
5. Kuvittelet, että olet jo aika köyhä asuessasi opiskelijasolussa Helsingin Kannelmäessä. Pelkäät raiskatuksi tulemista uusilla kotikulmillasi ja haet hanttihommia opiskeluiden ohella - joita et saa. Kaikki rahat menee Uffin vaatteisiin ja solun vuokraan (plus se seutulippu, vaikka senkin saa opiskelija-alennuksella) voit olla vieläkin köyhempi.
6. Elämää alkaa jokusen vuoden päästä kukoistaa ja olet ehkä saanutkin jonkin hanttihomman jota teet vain "pakon edestä". Etpä kuitenkaan rikastumaan pääse ja köyhyysrajan alapuolella eläminen jatkuu. Asut silti edelleen jossain pienessä kusen hajuisessa kopissa yksin.
7. Löydät miesystävän joka ei varmasti auta sinua ja sinun raha-asioitasi. Kärsi ämmä ja etsi parempi duuni tai jätä mies.
8. Päätyessäsi jättämään miehen, ei asiat kuitenkaan helpottanut. Etsit taas uutta asuntoa, mahdollisimman halvalla.
9. Onni potkaisi ja tapasit mukavan miehen, jonka kanssa oletkin jo viihtynyt muutama vuotta yhdessä. Kuka kusipää kuitenkaan neuvoi sinua tekemään seuraava:
10. Myykää yhteinen vastaremontoitu asuntonne, johon olette kahden vuoden aikana pistäneet kaiken rahan, jota olette molemmat varastotöitä tekemällä säästäneet. Myytte asunnon, mutta ette tehneet voittoa, koska asuntojen hinnat ovat laskussa.
11. Perusta yritys, tietenkin taantuma-aikana, joka syö sinun viimeisetkin säästösi, eikä sinulle jää käteen mitään. Nyt vain toivot, että kaikki menee hyvin ja saat asiakkaita. Sormet ja varpaat ristiin, nyt kun ne sinulla vielä ovat, etkä ole jäädyttänyt niitä pakkasilla, kun kohta sinulla ei ehkä ole varaa edes uusiin rukkasiin.

Siinä kaikille käytännön vinkkejä, jos on miettinyt, että miten sitä elämässä saisi käytettyä kaikki omat rahansa.

Opetus myös niille, jotka pitävät itseään köyhänä ja käyvät silti ravintoloissa syömässä, omistavat auton tai kaksi ja pystyvät ostamaan jopa uudet housut itselleen useammin kuin kerran vuodessa.

Parhaita on ne henkilöt, jotka sanovat: "Ai sul on oma yritys, WAU!"
Ai vittu vau siitä, että oon pa ja laskui vino pino ja ei tuloja. WAU! Sepä tuli itsellenikin mieleen ensimmäisenä.

Halusin vain sen sanoa: Yrittäjyys ei ole = 
- uusia autoja
- kalliita kelloja
- pitkiä etelänlomia läppäri sylissä rannalla, jolla lähettelet sihteerille sähköposteja
- tilit pursuaa täynnä rahaa
- miettisi minkän lahjan sitä kullalleen ostaisi seuraavaksi

Jos siis oikein hyvin menee, siis ihan oikeasti Todella hyvin, vaaditaan yleensä tuohon elämäntyyliin monien vuosien perse ruvella tehty työ, jossa yöt myöten valvotaan ja suunnitellaan uutta "siirtoa" työrintamalla, jotta saa yrityksen kannattamaan. Harvassa ovat ne yrittäjät, jotka ovat pienellä panostuksella pongahtaneet hetkessä miljonäärien, tai multimiljardöörien joukkoon. Minun ajatusmaailmaani ne eivät mahdu, eikä sellaisia paljon ole.
Nykypäivän Suomessa, verottajan valvoessa jokaista siirtoasi, et varmasti saa hetkessä taiottua itsellesi isoa siivua mammonaa, vaikka miten haluaisit - ellei bisnesideasi ole ennen kuulumaton, jotain Facebookin tai maalämpöpumpun tapaista, josta ei ole ennen kuultu, kun vasta sitten kun olet itse tuonut sen markkinoille ja saanut sen jokaisen ihmisen tietoisuuteen.

Sain eräältä ystävältä sähköpostiviestin: "Kannattaa olla ylpeä omista saavutuksistaan."
Ylpeys, mitä se on? Sitä että voin sanoa, että en tekisi mitään muuta ja olen onnellinen tässä ja nyt, vaikka en tiedä tulevaisuudesta tuon taivaallista ja että olen tietoinen ottamastani riskistä. Kyllä, jos se on ylpeyttä, sitten olen ylpeä!
Muussa tapauksessa en tiedä mitä ylpeys meinaa. En ole ikinä oikein pitänyt ylpeilevistä ihmisistä. En ymmärrä varsinkaan negatiivista ylpeyttä, jolloin pitää itseään jotenkin parempana kuin muut ja ei edes pelkää näyttää sitä muille. Sellaiseksi toivottavasti en koskaan muutu. En halua kuvitella olevani mikään ylijumala, nokka pystyssä, koska itse on niin tärkeä henkilö. Yök!

Yrittäjyys. Se on kovaa taistelua saada tehdä sitä työtä, mitä haluaa. Se on taistelua siitä, että pystyy pyörittämään oman bisneksensä ja mahdollisesti jopa saa sen tuottamaan, mitä nopeammin, sen parempi.
Se on myös sitä, että ei luovuta, vaikka olisi vaikeaa. Tekee kaikkensa, eikä aikaile. Se on yrittäjyyttä.
Ei tämä ole mitään luksusta. Tämä on riski.

Katajanokan Kauneusklinikalta kuvia

Nyt tulee kuvia! Oon nyt ihan turhan pitkään kuunnellut teidän ruikutusta kun ei ole kuvia tai postauksia tullut niin täältä nyt pesee! 

 Katajanokan Kauneusklinikka ulkoa

 Vastaanottotiski

 

...jonka takana teitä monesti palvelee Ilana eli minä :D

 

 You are always the most beautiful!

Hymyile, se ei maksa mitään!

 

 Tutkitusti tehokkaita ihonhoitotuotteita.

 

Tätä sarjaa en vaihda mihinkään. Tule ja testaa!

 

 Jymy-ylläri: pääsin opiskelemaan sinne parturi-kampaaja linjalle johon hain! Japadapaduu ja tammikuussa hiustenleikkuusakset kätöseen. Tulevaisuudessa olen siis: SKY-kosmetologi, meikkaaja-maskeeraaja, parturi-kampaaja, tatuoija, ripsiteknikko, kynsiteknikko. Semmosta. :D

Mitä saisi olla?

 Yksi ikkunoista.

Lahjoja myynnissä, valmiiksi paketoituna. NYT LAHJA PUKINKONTTIIN 50€

(Tuotteiden OVH 65€)

Lahjapaketti sisältää: 

• Orly kynsilakka (kaksi eri sävyä valittavana, hileinen punainen tai ajattoman tyylikäs nude). 
• Kasvovesi, joko Dermalogican (multivitamin sarjan, joka sopii vanhenevan tai ennenaikaisesti vanhentuneelle iholle) tai Pandhy's suihke, jossa 1% hyaluronihappoa, joka sitoo kosteutta itseensä. Pandhy's suihke on ruusun tuoksuinen.
• Huonetuoksu, valittavana kaksi eri tuoksua. Mausteisempi ja kevyempi makeahko tuoksu.
• Kylpy/kuorintakinnas. Vilkastuttaa ihon pintaverenkiertoa ja kuorii kuollutta ihosolukkoa.

Olimme Metro-lehdessä pe 5.12.14

Avajaistarjouksena kosmetologin palvelut joulukuun -20%
Opiskelijahoidot -50% normaalihinnoista.
Katajanokan Kauneusklinikan kotisivuun pääset tästä! 
Kotisivuilta näet koko palveluhinnaston ja muut palvelumme, henkilöesittelyt ja tarkat yhteystiedot.

Meiltä myös lahjakortit, vaikka suoraan saajalle postitettuna!

Tulkaa piipahtamaan liikkeessä glögillä ja piparilla! 
-Ilana :)

yritys vihdoinkin valmis

Pikainen itsenäisyyspäivä visiitti blogin puolella, johon ei ole paljoa tullut päiviteltyä tässä lähiaikoina. Olen tosiaan saanut tämän viikon maanantaina jo avattua sen oman yrityksen ja siihen on mennyt ihan oikeasti kaikki aika, jota on ollut. Yöt olen miettinyt mitä seuraavana päivänä pitää tehdä ja aamusta iltaa painanut hommia ja puhelin koirassa käyttänyt koiratkin kusilenkillä, että jos joku soittaa, tai jos ja kun pitää hoitaa puhelimitse asioita.

Tässä yritykseni kotisivujen osoite:
www.kk-klinikka.fi 
käykää vilkaisemassa. Pientä viilaamista kotisivujen osalta on vielä, mutta pääasiassa ne on valmiit. :) Ja olen enemmän kuin tyytyväinen niiden toimivuuteen ja ulkoasuun!

Ottelen kuvia liikkeeltä tässä joku päivä. Ihan kaikki ei kuitenkaan ole valmista, vaikka otsikossa niin valehtelenkin. Esim haluamani pöytä käsihoitojen tekoon oli loppunut tavarantoimittajalta, ja aulan tila on niin korkea, ettei siihen ole sopivan pituisia verhoja myytävänä. Käyttäisin verhoa tilanjakajana, joten joudun ostamaan kangasta ja ompelemaan ne siihen - kunhan vain kerkeän!
Lisäksi kahdesta tilaamastani satulatuolista yksi tuli kuten piti ja toinen... Sain kaksi jalkaa, mutta en itse istuinosaa, eli satulaa. Jos joku haluaa siis vähän erilaisen kokemuksen, niin voi tulla istumaan pelkän varren päälle! 

Sain myös taloyhtiöltä luvan kiinnittää talon julkisivuun kyltin, jossa yritykseni nimi - kunhan se on hyvällä maulla suunniteltu ja taloyhtiön hyväksymä. Aiemmin minulle sanottiin, että en saa kiinnittää talon seinään mitään. Nyt joudun piirtämään luonnoksen, materiaalivalintoineen taloyhtiölle ja he joko hyväksyvät kylttiehdotukseni, tai sitten eivät.

Hirveästi kaikkea pientä säätöä. Enemmän, mitä olisi voinut ikinä edes kuvitella. Tilaamani kiinteä internet ei lähtenyt toimimaan ihan suunnitellun mukaan ja budjetti ylittyi roimasti, kun yllättäviä lisäkustannuksia tulikin enemmän, mitä olisin osannut kuvitella. Myös byrokratian rattaisiin olen joutunut perehtymään oletettua enemmän ja kaikkiin mahdollisiin lakisääteisiin, liiketilan valon voimakkuudesta työhuoneiden minimikorkeuteen lähtien. 

Yhden asian voin teille vannoa. Yrityksen perustaminen ei sovi ihan heikkohermoisille. Tai no, tietty riippuu millaisesta yrityksesä puhutaan. Jos teet töitä päätteellä kotonasi, sellaisen yrityksen paperityöt teet kädenkäänteessä, varmasti ilman sen suurempia budjetinylityksiä.
Jos taas olet perustamassa liiketilaa Helsinkiin, jossa työskentelee kenties itsesi lisäksi myös muita henkilöitä, jotka mahdollisesti vielä työskentelevät eri lakisääteiden alla, mitä oma alasi, voi yllättäviä menoja ja muita ongelmia ilmetä. 

Kaikesta paskasta kuitenkin voi rypeä ylös, jos vain on sinnikäs ja ei hermoile liikoja. Ottaa selvää asioista, on alusta lähtien mahdollisimman järjestelmällinen ja ottaa selvää kaikista mahdollisista lakisääteistä, ettei myöhemmin tule isompia ongelmia. 

Nyt kun liiketilani on pystyssä ja työt käynnistyneet, ei voi kun tehdä mahdollisimman hyvin kaiken ja rypeä vielä vähän aikaa, kunnes saa sitä omaa asiakaskuntaa ja sitä myöten päästä jopa ehkä joskus miinuksen puolelta plussalle. 
Sitä päivää odotellessa.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Kilpailu Facebookissa ja vapaita työpaikkoja!

Terve taas! Nyt on yrityksen nimen virallisen julkaisun aika:
Gröhöm: TÄTTÄRÄRÄÄÄÄ! Nimeksi tuli:

Tein Facebookiin kilpailun, jossa kaikkien tykänneiden kesken arvotaan ilmaiset ripsipidennykset! Arvonta suoritetaan avajaispäivänä, eli joulukuun 6.pv. jolloin on tarkoitus pitää pienimuotoiset avajaiset. Ripset tehdään siis Helsingissä, uudessa, siistissä kauneusklinikassa, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Katajanokalla. 

Kilpailuun osallistumaan pääset painamalla TÄTÄ!

Liikkeen kotisivut ovat tulossa kovaa vauhtia, jossa lisää yksityiskohtaista tietoa Katajanokan Kauneusklinikan palvelutarjonnasta ym... :)

PS: etsin parturi-kampaajaa vuokratuolille/sopimusyrittäjäksi. Jos tiedät koulun käyneen, kunnianhimoisen, iloisen ja ulospäinsuuntautuneen alan ammatilaisen, joka ei pelkää haasteita ja omistaa jo oman toiminimen, vinkkaa avoimesta työpaikasta hänelle. Työpaikkailmoitus löytyy myös mol.fi sivulta ja duunitorilta. Sivuilla myös ilmoitus fyssarin/hierojan/pt:n paikasta.

Elämän top 3

Ai mitä oon puuhaillut? No ihan hitosti kaikkea. Aika menee kuin siivillä, eikä suoraan sanoen ole nyt ollut ensimmäisenä mielessä blogin kirjoittaminen. Tässä top kolmoseen ylettävät asiat tämän hektisessä hetkisessä elämässäni.

1. Oma yritys

Aloitin kesällä siellä Beauty Roomissa, Vantaalla, kuten teille täällä olen kertonutkin. Liike ei kuitenkaan ole minun oma ja vaikka toiminimellä töitä siellä teenkin, ei se tunnu samalta, kuin se, että saisi päättää yrityksen asioista itse. 
Olen ollut aina vahva luonteeltani ja jos päätän jotain, menen vaikka läpi harmaan kiven saadakseni sen, mitä haluan. Nyt tuntui, etten kuitenkaan voinut antaa täyttä panostani ja hyödyntää kaikkea osaamistani, jonka vuoksi ajattelin laajentaa yritystoimintaa entisestään. Tällä kertaa oman liikkeen muodossa.

Nyt olen vihdoin menossa kohti sitä, mistä olen aina haaveillut. Liikkeeni olisi tarkoitus avata ovensa joulukuussa, heti joulukuun alussa. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, ennen kuin saan ovet avattua.

On ollut todella jännää suunnitella kaikki, mitä liikkeeseen on tulossa. Jännittävyyden lisäksi tämä on ollut tietenkin osittain myös todella rankkaa. Päivät ovat venyneet välillä 20 tuntisiksi. Väliin on niitä hetkiä, kun kaikki mahdollinen on jo tehty ja odotan vain, että muut tahot saavat hommansa pakettiin. Muilla tahoilla tarkoitan kotisivujen tekijöitä, nimenmuutosilmoitusta Ytj:aan yms. Kerron teille yrityksestäni sitten joskus myöhemmin lisää, kun olen saanut asioita vähän vielä eteenpäin.

2. Muutto

Toinen suuri muutos tämän hetkisessä elämässä on se, että saatiin asuntomme myytyä. Whippii! Muutto on tässä parin viikon sisällä/kuluttua. Olen jo alkanut pakkailemaan ja järjestelemään laatikoihin niitä juttuja, joita ei tarvitse tässä vuoden aikana käyttää. Liikkeeseen menevät asiat ja esineet olen pakannut omiin laatikoihinsa ja nyt oikeastaan tässä odotellaan, että pääsisi noita arkisia esineitä pakkailemaan, joita tulee käytettyä arjen askareissa jatkuvasti. 
Puhun siksi siitä, että mitä nyt seuraavan vuoden aikana tulee tarvitsemaan, koska talo/ mummonmökki johon muutetaan, tulee olla purettuna 28.1.2016. Kiva savotta siis!
Talon tilalle meidän on tarkoitus rakentaa Hannun serkun kanssa paritalo. Kaiken tämän olisi tarkoitus tapahtua siis reilun vuoden kuluttua, Vantaan Ylästössä.

3. Opiskelu

Lisäksi kolmas asia. Olen aina tykännyt opiskelusta, tai no, jos ei nyt niitä pahimpia teiniangstivuosia lasketa mukaan. Joskus vitsailinkin, että jos voittaisin lotossa, opiskelisin varmaan loppuelämäni. Tietenkään ihminen ei jaksa opiskella aiheita, jotka eivät itseään kiinnosta. Mutta itselläni tiedon jano on suuri niissä asioissa joita pidän kiinnostavina.

Tein ratkaisevan siirron ja hain opiskelemaan parturi-kampaajaksi tuossa pari päivää sitten. Tämä ei todellakaan ollut mikään hetken mielijohde, olen halunnut alalle jo kymmenen vuotta. 
Jos pääsen kouluun, olisi opiskeluiden tarkoitus alkaa tammikuussa 2015.
Hain aikuisopiskelulinjalle ihan siitä syystä, että siellä henkilökohtaisen opetussuunnitelman teko jokaiselle oppilaalle on mahdollista ja se myös toteutetaan kaikille. Joidenkin on mahdollista valmistua jo aiemmin, mitä itse opiskeluihin on laskettu keskimääräinen aika valmistua. Toiset voivat taas opiskella hitaammin, ihan miten omaan pirtaan sillä hetkellä sopii. Itse saan hyväksilukuja jo aiemmin käymistäni opiskeluista, joka mahdollistaa kenties vähän suunniteltua aiempaan valmistumiseen. Toisaalta, oman liikkeen pyörittäminen ja uuden ammatin opetteleminen siihen sivuun eivät varmasti ole mitään helpoimpia asioita yhdistää, varsinkaan kun vuonna 2016 on kaavailtu alkavan sen talonrakennusprojektin. Heh, heh ja vielä kerran heh. Mutta muistetaanpa tässä nyt eräs tosiasia: en ole vielä päässyt sinne kouluun, eikä se talon rakennus ole alkamassa vielä. Koulunkin voi aina pistää hetken paussille, jos tuntuu ettei omat henkiset resurssit enää jaksa. Itselleen saa ja pitääkin asettaa haasteita, mutta kaikkea ei ole tarkoitettu suoritettavan heti. Elämässä on kyllä aikaa toteuttaa itseään.

Nämä kaikki kuulostaa ehkä hiukan hullulta, varsinkin sellaisen ihmisen elämässä, jolla ei muutoksia elämässä paljon tapahdu, tai joka ei niitä juurikaan edes kaipaa.
Itse olen aina tykännyt mennä eteenpäin. Muuttaa paikkakunnalta toiselle. Tutustua uusiin ihmisiin. Opiskella uusia aloja. Laajentaa ja kehittää ammattitaitoani kauneudenhoidon saralla, kuten muutenkin elämässä. Toteuttaa omia unelmia ja haaveita, eikä vain tyytyä puhumaan niistä, että: "ehkä sitten joskus myöhemmin kun..." Tuleeko sitä "joskus myöhemmin - aikaa ihmisen elämässä edes eteen, jos ei itse päätä tehdä elämässään muutoksia ja vaikuttaa asioihin, joita ympärillään ja omassa elämässään tapahtuu? Tuskimpa. Tai en itse usko, että kukaan tulee ottamaan ihmistä kädestä kiinni ja ohjaa sitä tekemään asioita itsensä eteen. Ne täytyy jokaisen tehdä itse.

Olenko haukannut liian ison palan kakkua? Älä huoli. Nyt on kyse minun elämästä ja minun onnestani. Olen onnellinen. Elän tällä hetkellä aikaa, joka on jännittävää, inspiroivaa ja mukaansa tempaavaa. Kuten joku viisas on joskus sanonut: "Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Eilinen on jo mennyttä, emmekä voi siihen enää palata. Tämä päivä on se, johon pystymme vaikuttamaan." Viittaan tällä siihen, että älä ole katkera ihmisille, jotka uskaltavat elää elämäänsä, rakentaa ja toteuttaa unelmiaan. Myös sinulla on mahdollisuus muuttaa elämäsi suunta, jos tuntuu että jostain kiristää. 
Este muutokselle olet vain sinä itse.

Lähes kusetuksen uhriksi joutuminen

Tänään kävi jännä juttu. Tämä kannattaa teidän lukea: 

Ainahan varoitellaan, miten pitää olla tarkkana seteliautomaatilla ja peittää oma tunnuslukunsa. Pitää myös olla varovainen, kenelle luovuttaa omat sosiaaliturvatunnuksensa loppuosalla ja varsinkin erityisen tarkkana silloin, jos joku pyytää nettipankkitunnuksia. 

Mitä minulle sitten tänään kävi? 
Olin menossa Myyrmäen Osuuspankin käteistalletus automaatille. Ovella päästin pariskunnan lapsensa kanssa minua ennen sisälle, kohtelias kun olen. Pariskunta meni itsepalveluautomaatin luokse, työnti korttinsa sisään, näpytteli oman tunnuslukunsa ja tämän jälkeen kone pyytää poistamaan maksukortin koneesta ja syöttämään haluamat setelit ja kolikot. Tässä vaiheessa, kortin koneesta pois vedettyään pariskunta ystävällisesti hymyillen ohjasi minut pisteelle. He poistuivat ovesta välittömästi. 
Katsoin hölmistyneenä automaattia, jossa ensimmäinen teksti joka silmiini osui oli: SYÖTÄ SETELIT
Aloin lukemaan ylhäältä saakka näytöllä olevaa tekstiä ja yläosassa luki: tili tunnistettu
Tässä vaiheessa viimeistään alkoi hälytyskellot soimaan. Jos en olisi katsonut ylempänä olevaa tekstiä ja olisin vain kiireisenä mennyt ja syöttänyt automaattiin käteiseni, olisi rahat menneet jonkun muun tilille, kuin omalleni. Peruutin maksutapahtuman ja aloitin alusta, oman korttini tunnistamisella.

Siirsin rahat tililleni ja sain kuitin maksutapahtumasta. Kuitissa ei näy edes tilinumeroa, johon maksu on siirretty. Mistä saisin selville, jos rahat olisivat menneet ihan toisen henkilön tilille, kuka henkilö on saanut rahani?
Tarkistin tilan, jossa käteistalletus automaatti sijaitsee. Kyllä, sieltä löytyy valvontakamera. Toisaalta mitä se takaa? Löytyykö niin helposti valvontakameran mukaan henkilö, jonka tilille rahat olisivat menneet? Toisaalta, kyllähän pankki löytää ehkä tilin, jolle summa on siirtynyt, koska osaisin itse sanoa kellonajan ja summan, mitä siirsin. Mieleeni juolahti myös se, että kyseinen henkilö olisi myös voinut väittää, että on itse siirtänyt tämän summan tilillensä. Valvontakamera kuvaa selkää, ei näytöllä tapahtuneita tapahtumia. Kumpaa pankki tässä tilanteessa uskoisi?

Alla TalletusOtto Kysymyksiä ja vastauksia sivuilta kopioitu teksti, kohta seitsemän: turvallisuus:

7. Miten turvallisuus on huomioitu TalletusOtto-automaateilla?

TalletusOtto-automaatit ovat erittäin turvallisia:

• Asiakas tunnistetaan sirukortilla ja talletus menee aina korttiin liitetylle tilille.
• Automaatit on sijoitettu hyvin valaistuihin tiloihin ja niissä on kameravalvonta.
• Setelit voi syöttää yhtenä nippuna, jonka saa nopeasti automaatin suojaan.
• TalletusOtto-automaatit ovat turvatekniikaltaan huomattavasti kehittyneempiä kuin esimerkiksi vanhanaikaiset yösäilöt.

Valvontakameran kuvastakaan ei välttämättä olisi mitään hyötyä. Itse muistan henkilöistä vain sen, että eivät puhuneet suomea, eivät olleet suomalaisia, enkä ymmärtänyt sanaakaan mitä he puhuivat. Toki jos kyseessä oli "varkauden yritys" myös suomalaiset olisivat yhtä hyvin voineet yrittää tätä. Ei pelkästään maahanmuuttajat/pakolaiset/mitä lie ulkomaalaisia. Ehkä olen sitten vähän rasisti kun heti ensimmäisenä tulee mieleen, että yrittikö pariskunta vain kusettaa minun rahojani. Mene ja tiedä. En pidä itseäni rasistina. Kuten sanoin, yhtä hyvin supisuomalainen olisi voinut yrittää samaa.

Asunto myynnissä kolmio pk-seutu!

Tättärää! Katsokaas tänne, täällä on upea asunto myynnissä, eikä hintakaan päätä huimaa:

klikkaa tästä ja katso miltä kotimme näyttää nyt

Pistettiin siis nyt lattiaremontin-ja sisäovien vaihdon jälkeen meidän koti taas myyntiin - ja tällä kertaa jopa vielä halvemmalla kuin aiemmin! Mitä järkeä? No sitä, että uskomme tämän hinta-arvion olevan realistisempi ja toivomme ihmisten olevan enemmän kiinnostuneita tästä, kun hinta-laatusuhde on vähintäänkin kohdallaan.

Ensi maanantaina meillä on ensinäyttö. Emme ole siis itse välittämässä, et jos joku haluu välttis bongaa meidät täältä - no chance!

Toi kuva on vähän muuten hassu. Lattia on oikeasti valkoisempi, mitä se näyttää kuvassa olevan. Lisäksi siirrettin toi nojatuoli/minisohva oikealta tuonne "pikkumakkariin" ja roudattiin valkoinen lipasto olkkariin pikkumakkarista. Nyt olohuoneessa on enemmän lattiatilaa. Lisäksi matot olivat pesussa juuri kuvien ottohetkellä, joten missään kuvissa, paitsi eteisessä, ei ole mattoja... Niin ja sängynvierusmatto nyt on kun sen voi pestä käsinkin.

Nyt lähden Helsinkiin tukkuja kiertämään, pusmoi ja kattokaa noi kaikki kuvat. Miltä näyttää? Tykkäättekö? Meneekö kaupaksi? Vitsi kun jännittää, vähän jännäkakkaa lahkeessa kun ei tiedä miten päin olisi!

Sokerilakossa

Ok, myönnetään - oon dieetillä. Vihaan tuota sanaa muuten. Kuten vihaan tällä hetkellä myös sanaa maustamaton rahka, sokeri ja sipsit. Siksi koska: olen nyt tiistaista lähtien vetänyt iltapalaksi joka päivä maustamattoman rahkan. Hyi helvetti, en ole tottunut tähän vieläkään, enkä tule tottumaan.
Toinen inhokkini sokeri, sitä tuntuu olevan ihan joka paikassa. Joka jogurtissa ja hiilihapotetuissa vesissä. Olenhan siis aina tiennyt että joka paikka on täynnä "piilosokeria" eli sitä, mitä ei näy eikä maista, mutta sitä vain on. 
Kolmantena sipsit. Rakastan sipsejä. Ne on minun ongelma. Niitä on nytkin kaapissa, kiitos Elinan, joka niitä aina uskollisesti tänne meille roudaa illanistujaisiin. Ostetaan toki niitä välillä tänne kotiin ihan itsekin, tottakai!

Oon kyllä syönyt muutakin kuin vaan pelkkää rahkaa. Kauraleipää kohtuudella ja rahkankin sekaan olen välillä heittänyt siemeniä, pähkinöitä ja marjoja. Pari kertaa olen tässä viikon aikana makeuttanut aamurahkaa hunajalla. 
Tänään söin ruoaksi lasagnea - eikä muuten todellakaan ollut mikään dieettiversio! Siinä oli kunnolla juustokastiketta ja lasagnen päällä juustoa, tietenkin. Ja ei pidä unohtaa lasagnelevyjä, joista saa ihan hyvin hiilareita, jos niitä ei mistään muualta ole tämä kroppa jo tarpeeksi saanut.

No vitsi vitsi. Kyllähän niitä hiilareitakin pitää syödä, vaikka dieetillä olisikin. Itse ainakin tunnen väsähtäväni, jos olen useamman päivän hiilarittomalla/todella niukalla hiilari dieetillä. Karppasin kolme vuotta sitten kesällä useamman kuukauden ja aloitin juoksemisen. Paino tippui n.6kg kahdessa kuukaudessa. Eli ihan hyvin, kun puhutaan kuitenkin jostain 47-57kg painon välillä jojoilevasta mimmistä.
Nyt olen taas tuossa yläkantissa. Oksettaa, vaikka en ylipainoinen vielä olekaan. Rehellisesti sanoen, en ihan timmissäkään kunnossa, eli kiristää voisi. En kuitenkaan tunne kroppaani omakseni ja liiallinen herkuttelu näkyy alavatsan päällä komeilevana kumpuna ja reisien leviämisenä. Naisien riesana olevaa appelsiini-ihoakaan ei pidä unohtaa. On se yksi hiton kirous sekin. Äidilläni ei ole selluliittia missään, eikä ole vissiin koskaan ollutkaan. Itseni ei tarvitse saada kun pari kiloa lisää ja johan tursuaa reidet täynnä muhkuraihoa. Enkä tarkoita nyt ylipainoa, vaan tätä tämän hetkistä painoani. Eli normaalipainoa. No, sokeristahan se "sellu" tulee. Eipä tässä kitinät sen suhteen siis auta. Outoa vaan, että joillekin sitä tulee ihan salaman nopeasti ja toisille ei ikinä. Vaikka söisikin sokeria.

Huono kuva, mutta nappasin tän netistä silti, koska tää on totuus monen farkun alla. Myös omieni. Oksettavaa. Jotain täytyy tehdä = vähemmän sokeria, enemmän liikuntaa!

Lisäksi yritän välttää ylensyömistä ja napostelua. Tai siis, olen toistaiseksi lopettanut ne harrastukset kokonaan. Syön vain silloin kun on sen aika, silloin, kun on oikeasti nälkä. En silloin kun tekee mieli syödä - eli aina. Haluan olla taas samassa kunnossa kun olin kolme vuotta sitten, tavatessani Hannun. Ei tule helppo savotta olemaan, mutta yritetään. Tsempatkaa minua! Haluan nämä ylimääräiset pois...

Juicy ja Coco tsemppaa. :D

Myynnissä tekoturkki XS-S UPEA!

Lisäsin Huutonettiin tekoturkin myyntiin. Käytetty kerran tai pari. Nouto Vantaan Kaivokselasta onnistuu. Koko XS, mutta menee myös pienelle S kokoiselle. Ovh lähemmäs 100e, hinta nyt 35e, osta heti hinta 40e + postikulut.

Katso myynnissä oleva kohde täältä!

NAISTEN KENKIÄ MYYNNISSÄ 37-38

Huuto.netissä vaatteita myynnissä! Naisten jalkineita pääosin. Lähiaikoina tulossa myös miesten jalkineita ja naisten vaatteita. Calvin Klein, Jeffrey Campbell, Nike...

Tästä näet myynnissä olevat naisten kengät käyttäjältä johameh (minä)

...ja lisää on tulossa lähiaikoina. Seuraile siis huuto.net myyntejäni.

Mitä minulle kuuluu?

Emilian ja Harrin häistä otettu kuva. Photo booth. <3

Heräsin 5.00 - ei väsytä. Coco tuli tepsuttelemaan makkarin oven eteen siihen malliin, että nyt olisi päästävä kakalle. Ei muuta kuin koirien kanssa ulos. Ulkona ei näkynyt ketään, yllätys. Eteisen jakkaran päällä on seissyt nyt jo viime lauantaista lähtien matkakassi, jossa myös meikkini ovat seisseet siitä lähtien. En ole perjantai-illan jälkeen jaksanut edes meikata. Enkä ole edes muistanut. Ajatukset ovat olleet jossain ihan muualla.

Puoli kuusi aloin siivoamaan ja jaksoin järjestellä matkakassin vaatteineen ja meikkeineen pois päiväjärjestyksestä. Kuudelta keitin kupin kahvia ja tein aamiaista. Ei vieläkään väsytä.

Valvoin yksi yö viiteen saakka. En nukkunut silmäystäkään. Välillä surffailin netissä puhelimella, kun uniukko oli vissiin skipannut sen yön osalta tän mimmin täysin. Tänä yönä kävin nukkumaan tasan 00.00, joten olihan tässä jo aihettakin herätä.

Sen jälkeen kun lopetin edellisessä työpaikassani, on elämässä alkanut tapahtumaan yllättäviä muutoksia. En väitä, että muutokset johtuisivat suinkaan siitä, kun päätin jättää edellisen työympäristöni. Mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Loppujen lopuksi. 

En nyt taaskaan voi kertoa tielle tarkalleen missä mennään, joten pidän teidät jännityksessä vielä hetken. Se on osaltaan vaikuttanut blogin hiljaisuuteen, koska tällä hetkellä ei meikkipurkit ja vaatteet hirveästi pyöri mielessä. Tässä on ihan syynsä, miksi en halua näitä julki vielä puida - kaikki on niin epävarmaa. 
En halua innostua itse liikaa höpöttelemällä täällä asioita, jotka eivät välttämättä edes ole tapahtumassa. Kerron teille kyllä sitten kun aika koittaa, mikä minua on osittain valvottanut. :)

Tässä kuitenkin tänä kesänä olleista Emilian ja Harrin häistä kuvamatskua teille vähän, kun en ole kuviakaan tänne pistänyt hetkeen, hö.

Oon vissiin just räpsäyttää silmiä, mut tää oli hauska kuva miusta ja Hannusta. Hannu kun ei kovinkaan usein repäise, mutta nyt paineen alla kylläkin toteutti hieman itseään. :)

Tosin minun vasen käsi näyttää ihan halvaantuneelta. Älkää välittäkö siitä.

Täydellinen farkkutakki

Täydellisyyttä hipova farkkutakki

Täydellisyyttä hipova farkkutakki. Ihana, värikäs ja suuri koru kaulaan. Mitä muuta tuleva syksy enää vaatikaan? Valkoinen mekko tähän alle ja yli olan laukku plus ballerinat. Rento syystyyli valmis! Nyt vain valkoista/vaaleaa mekkoa metsästämään, joka ei ole liian juhlallinen, muttei mikään yhdessä pesussa nukkautuva puuvillalumppukaan. Mistä sen löytää? 

Kävin tsekkaamassa tilanteen Jumbon Mangosta eräs kaunis päivä ja sieltä oli kaikki kokoiseni myyty jo. Ylläri, se on ihan perus juttu, että kaikki S-koot ovat menneet, kun minä menen vaatekauppaan.

Takki ja kaulakoru: Zara Jumbo

 Valkoiset hengarit ja Solmys wc/huonetuoksu, Ikea

Zara Night tuoksu, Zara Jumbo

Löysin Zarasta pari viikkoa sitten alennuksesta ihanan parfyymin. En olisi ikinä uskonut, että tykästyisin johonkin vaatemerkin tuoksuun, mutta näin tällä kertaa. Olen aina rakastanut tuoksuja ja yleensä Stockan, Kicksin tai muun vastaavan ohi kävellessäni käynkin tuoksuttelemassa uusia tuoksuja. Nämä kyseiset olivat kassalla alennuksessa ja olin ihan ällikällä lyöty miten Zara on saanut aikaan noin hyvän tuoksun ja miksi se oli vielä alennettuun hintaan. Ehkä ei ole uponnut sitten toisten hajunystyröihin tämä? Minulle ainakin upposi. :) Enpä ole muita tuoksuja tämän ostamisen jälkeen käyttänytkään.
Sitten yksi asia, joka meillä on aina vähissä - tilaa hengareissa. Piti ostaa niitä Ikeasta paketti lisää, kun aina on niistä pula. Vessaan löytyi Ikeasta myöskin tuoksupaloja, joita asettelin hyllylle valkoiseen keramiikka-astiaan. 

En ole päässyt pitämään tätä farkkutakkia päällä helteiden johdosta, kuin pari kertaa ja se jotenkin ärsyttää. Tiedän että ärtymykseni on täysin turhaa, mutta se hinku, kun haluaa pukea uuden lempivaatteensa päälle mahdollisimman nopeasti ja usein, koska se on omasta mielestäni niin hieno. Ymmärrättekö mitä meinaan?
Joo olen malttamaton, myönnän. Ärtymykseni on täysin turha, koska tiedän että syksy tulee nopeammin kuin huomaankaan ja sitten saan pukea takkia päälle ihan kyllästymiseen saakka. :) 
Ja johan tässä tällä viikolla on ollut jo vähän syksyn merkkejä ilmassa...

Koirapostaus kuvien kera

Juicy ja Coco

Kesäinen tervehdys! On ollut niin kuuma pitkään, että kieleni on helteiden vuoksi roikkunut vähintään yhtä pihalla suusta, kuin Cocolla ylläolevassa kuvassa. Koirat ovat myös saaneet tuntea nahoissaan nämä helteet. Coco on parina päivänä ripuloinut ja juicy yhtenä. Molemmat ovat oksentaneet kerran, tai pari. 

Kerrostalon ylimmässä kerroksessa on kuuma. Ollaan oltu melkein päivittäin anoppilassa kyläilemässä, näiden helteiden johdosta.

Ostimme pari viikko sitten kaupasta vauvojen uima-altaan, jossa olemme uittaneet koiria. Anoppilassa on ilmalämpöpumppu, joka on kyllä ilmastoinnin kera ollut korvaamaton apu näillä keleillä. Eikä se omakotitalo pihallakaan ole ollut pahitteeksi, jossa koirien uima-allas on helppo täyttää. Meillä kun ei kotona ole edes tuuletinta. Ilmastoinnista puhumattakaan. Eikä ole lämpömittaria, mutta väitän, että lämpötila on ollut nyt usemman viikon päivittäin yli 35c. Hiki valuu sohvalla istuessakin norona pitkin selkää. En tiedä voiko tätä enää nautinnoksi kutsua, vaikka olen aina rakastanut lämpimiä kelejä. Nyt on pariin otteeseen tuntunut, että on jo vähän liikaa. Varsinkin pari viikkoa sitten lauantaina, kun olin helteellä, suorassa auringon paisteessa koko lauantain maalaamassa kavereiden taloa. Se tuntui siltä, kun olisi saunassa maalannut. Juoksulenkeilläkään en ole jaksanut käydä, niin nuukahtanut olen nyt ollut.

Kaverini rottaterrieri ja minä anoppilassa

"Älä vie mun luuta!"

H eli Hannu (joo nyt tiedätte minun miesystävän nimen :D ) pelailee pallolla. Pallo on isompi kuin koira. Hyvä yhtälö. Cocon mielestä tää on paras peli aikoihin.

Coco ei pysty ottamaan kiinni noin isosta pallosta, mutta se juoksee ihan innoissaan sen pallon perässä ja jää ylpeenä seisomaan pallon viereen, kun se pysähtyy. Koiran naamasta näkyy ylpeä ilme tyyliin: "Katso mitä minä saalistin meille!" :)

Coco, aka Tahvetti. 

...Näköjään sille tuli joku aihe alkaa komentamaan.

Ehkä maailman paras keksintö lemmikin omistajalle - Furminator! Juicyn lyhyeeseen karvaan tämä ei niin hyvin pure, kuin Cocon puolipitkään karvaan. Tahvosta lähti sen itsensä kokoinen läjä karvaa irti, kun vähän innostuin furminaattoroimaan sitä.

Olen aina tykännyt eläimistä. En kaikista, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Isoja koiria pelkäsin lapsena, enkä vielä teininäkään oikein niiden päälle ymmärtänyt. Toisaalta on isoja koiria, joiden ulkonäöstä pidin lapsena, esim karhukoira ja saksanpaimenkoira. Ne olivat mielestäni siistejä. Nyt en ottaisi ehkä kumpaakaan, ainakaan jälkimmäistä. Enkä kyllä välttämättä enää chihujakaan, koska nämä ovat niin ylijalostettuja hengitystievaivoineen ja patellaluksaatioineen. Olen lähiaikoina ihastunut ihan täysillä Lagotto romagnoloihin, mutta niistäkin olen kuullut sekä puolesta, että vastaan puhujia. Staffit ovat sulattaneet sydämeni viimeisen parin vuoden ajan myös täysillä, mutta niilläkin on kaiken näköisiä vaivoja kuulemma - jalostuksesta johtuvia nekin. Sekarotuisistakaan ei koskaan tiedä, tuurista kiinni ovatko terveitä vai ei. Sairastava koira on toki yhtä rakas sekin, mutta tietenkin ihmiset toivovat aina tervettä yksilöä omalle kohdalleen. 
En ole siis kolmatta koiraa hankkimassa, kunhan vain mietiskelen tässä yleisellä tasolla. Mielestäni ei ole yhtä ainutta ja oikeaa rotua. Aina on joku juttu, mistä joku ei pidä. Oli koiran rotu sitten ihan mikä tahansa. 

Uusi tukka ja kuulumiset

Fiuh! On ollut ihan hirmuisesti kaikkea tässä lähiaikoina, jonka vuoksi postailut ovat kerrassaan jääneet taka-alalle. 
Pahoittelen alla olevia kännykällä otettuja kuvia, en ole jaksanut raahata järkkäriä kassissa...

Beauty Room Tikkurila, Vantaa / tekijä: Saija

Tänään kuitenkin oli hieno päivä. Tein asiakkaat heti aamusta ja iltapäivä ammotti tyhjyyttään. Toisaalta harmi, toisaalta oli kiva, että saatiin vihdoin pistettyä minun tukkaani taas kuuntoon. Repäisinkin sitten taas ja muutin hiustyylin ihan kokonaan. Tuossa oikealla sivullahan minulla on edelleen se sentin mittainen tukka (3mm pituudesta kasvanut nyt jo senttiseksi) ja muutenkin oli ihan hirveä tyväri taas.

Kävin sitten tukussa vähän ostoksilla ja ostin sieltä hieman hetken mielijohteesta pidennykset. Ostin pari pakettia sinettiä ja yhden paketin teippipidennystä - molemmat liukuvärjättyjä.

Hiuksiini värjättiin ensin se tummempi tyvi, saman sävyinen mikä pidennyksissä oli. Se ei kuitenkaan ykkösellä onnistunut, blondin päälle tumman vetäminen on tosi haastavaa muutenkin. Omat hiukseni vetävät aina vihertävään suuntaan, jos siihen laittaa ruskeaa väriä päälle. Jouduimme siis värjäämään vielä kerran, tummanruskealla. Toinen värikäsittely tuotti tulosta, tosin nyt vetäisi melkein mustaksi. Tiedän kyllä, että väri haalistuu parissa ekassa pesussa, enkä pelästynyt peilistä näkyvää tummanruskeaa tyveä. Melkein koko oma pituuteni värjättiin ruskeaksi. Pituuksissa oleva vaalea latva olisi muuten lähtenyt ihan eri kohdasta omassa tukassani, mitä pidennyksessä.

Pistettiin vähän eri tavalla, mitä normaalisti. Yleensähän pistetään joko teipit, tai sinetit, mutta nyt pistimme molempia. Teippiä taakse, koska se rasittaa tukkaa vähemmän ja tuo kivasti paksuutta. Sinetit eivät taas näy niin hyvin ponnaria pitäessä ja niitä pistettiin puoliksi leikattuina pään sivuille. Arkisinhan monesti pidän ponnaria päässä, koska en jaksa väsätä mitään kampauksia töihin tai lenkille ja teippien kanssa on ollut ongelmia, kun niiden reunat näkyy hiusten ollessa ponnarilla. Varsinkin, jos ne ovat ylhäällä ponnarilla.

Jouduimme vielä värjäämään hiukseni tosiaan toiseen kertaan, kun ekasta väristä tuli vihertävän vaaleanruskea - ei toivottu väri. Vetäistiin sitten ihan rohkeasti tummempaa ja värjättiin samalla myös pidennyksiä tummemmaksi.

Olen sitten kaikissa alla olevissa kuvissa ilman meikkiä, että naamaa ei kannata katsoa.

Paskainen blondi tukka odottaa värjäystä, njami!

Jouduin muuten ottamaan tuon vasemman puolen korvan venytyskorun pois toistaiseksi, kun se korvanlehti tulehtui vaihdettuani siihen toisen korviksen. Toisella puolellahan minulla on ihan normi korvis, ei venytystä siis.

Kertaalleen värjätty, ei onnistunut väri. Tyven oma väri tässä kuitenkin ihan ok, ei vain tarttunut vaalennettuun osaan.

Uudelleen värjätty, tummemmalla värillä

Ja lopputulos (suoristamatta) on tässä! Nyt vain odottelen ensimmäistä pesua, niin hiukset vielä tasoittuu siitä vähän - sekä sävy, että pidennykset asettuu päähän mukavasti ekan vesipesun jälkeen. Pistetään ehkä sinettejä jossain vaiheessa lisää jos tuntuu siltä, että tarvitsee. 

Lisäksi päivän toisiksi paras juttu: MAKSUPÄÄTE! Joka on itseasiassa ihan helvetin ruma, iso halko, jossa ei kestä akku kun 6h ja sitten se pitää pistää taas lataukseen. Mutta onpahan kuitenkin! 

Toi maksupääte on Soneralta. Se on hiton iso (tiiliskiven kokoinen) epäkäytännöllinen ja järkky muutenkin. Epäselvä ja hankala käyttää, mutta ihan sama. Ohjekirja kädessä sitten jos (lue kun) jotain ongelmia tulee. :D

Eipä tässä muuta. Taidan mennä kylmään suihkuun pesemään päivän hiet pois. Onneksi meillä on töissä ilmastointi, muuten siellä ei pystyisi näillä keleillä oikeasti tekemään töitä. Pyörtyisi kaikkiin liimahöyryihin, hiusvärien hajuihin ja helteeseen. Luojalle kiitos ilmastoinnin keksijästä!

Yritän taas keretä ja jaksaa kirjoitella useammin. Blogi ollut joka ikinen päivä kyllä mielessä ja aina ajatellut kaikesta "pitäisi tämäkin kertoa siellä ja tämä ja tämä" mutta sitten en ole vain illalla myöhään enää jaksanut. 

Oletteko muuten huomanneet että nyt kesän ajan on tuntunut olevan tosi in kaikki sotaleffat. Tuntuu että joka ilta kun telkkari on auki, sieltä tulee joku sota aiheinen leffa. En jaksa noita sotaleffoija enää... :D
Enkä jaksa oikolukea, virheitä tekstissä esiintyy siis!