Sokerilakossa

Ok, myönnetään - oon dieetillä. Vihaan tuota sanaa muuten. Kuten vihaan tällä hetkellä myös sanaa maustamaton rahka, sokeri ja sipsit. Siksi koska: olen nyt tiistaista lähtien vetänyt iltapalaksi joka päivä maustamattoman rahkan. Hyi helvetti, en ole tottunut tähän vieläkään, enkä tule tottumaan.
Toinen inhokkini sokeri, sitä tuntuu olevan ihan joka paikassa. Joka jogurtissa ja hiilihapotetuissa vesissä. Olenhan siis aina tiennyt että joka paikka on täynnä "piilosokeria" eli sitä, mitä ei näy eikä maista, mutta sitä vain on. 
Kolmantena sipsit. Rakastan sipsejä. Ne on minun ongelma. Niitä on nytkin kaapissa, kiitos Elinan, joka niitä aina uskollisesti tänne meille roudaa illanistujaisiin. Ostetaan toki niitä välillä tänne kotiin ihan itsekin, tottakai!

Oon kyllä syönyt muutakin kuin vaan pelkkää rahkaa. Kauraleipää kohtuudella ja rahkankin sekaan olen välillä heittänyt siemeniä, pähkinöitä ja marjoja. Pari kertaa olen tässä viikon aikana makeuttanut aamurahkaa hunajalla. 
Tänään söin ruoaksi lasagnea - eikä muuten todellakaan ollut mikään dieettiversio! Siinä oli kunnolla juustokastiketta ja lasagnen päällä juustoa, tietenkin. Ja ei pidä unohtaa lasagnelevyjä, joista saa ihan hyvin hiilareita, jos niitä ei mistään muualta ole tämä kroppa jo tarpeeksi saanut.

No vitsi vitsi. Kyllähän niitä hiilareitakin pitää syödä, vaikka dieetillä olisikin. Itse ainakin tunnen väsähtäväni, jos olen useamman päivän hiilarittomalla/todella niukalla hiilari dieetillä. Karppasin kolme vuotta sitten kesällä useamman kuukauden ja aloitin juoksemisen. Paino tippui n.6kg kahdessa kuukaudessa. Eli ihan hyvin, kun puhutaan kuitenkin jostain 47-57kg painon välillä jojoilevasta mimmistä.
Nyt olen taas tuossa yläkantissa. Oksettaa, vaikka en ylipainoinen vielä olekaan. Rehellisesti sanoen, en ihan timmissäkään kunnossa, eli kiristää voisi. En kuitenkaan tunne kroppaani omakseni ja liiallinen herkuttelu näkyy alavatsan päällä komeilevana kumpuna ja reisien leviämisenä. Naisien riesana olevaa appelsiini-ihoakaan ei pidä unohtaa. On se yksi hiton kirous sekin. Äidilläni ei ole selluliittia missään, eikä ole vissiin koskaan ollutkaan. Itseni ei tarvitse saada kun pari kiloa lisää ja johan tursuaa reidet täynnä muhkuraihoa. Enkä tarkoita nyt ylipainoa, vaan tätä tämän hetkistä painoani. Eli normaalipainoa. No, sokeristahan se "sellu" tulee. Eipä tässä kitinät sen suhteen siis auta. Outoa vaan, että joillekin sitä tulee ihan salaman nopeasti ja toisille ei ikinä. Vaikka söisikin sokeria.

Huono kuva, mutta nappasin tän netistä silti, koska tää on totuus monen farkun alla. Myös omieni. Oksettavaa. Jotain täytyy tehdä = vähemmän sokeria, enemmän liikuntaa!

Lisäksi yritän välttää ylensyömistä ja napostelua. Tai siis, olen toistaiseksi lopettanut ne harrastukset kokonaan. Syön vain silloin kun on sen aika, silloin, kun on oikeasti nälkä. En silloin kun tekee mieli syödä - eli aina. Haluan olla taas samassa kunnossa kun olin kolme vuotta sitten, tavatessani Hannun. Ei tule helppo savotta olemaan, mutta yritetään. Tsempatkaa minua! Haluan nämä ylimääräiset pois...

Juicy ja Coco tsemppaa. :D