11 vinkkiä köyhyyteen

1. Ota maksimi opintolainat nuorena, ollessasi ammattikoulussa
2. Opiskele amiksen jälkeen lisää ja sellaista alaa, jossa et työllisty
3. Vaihda paikkakuntaa. Hyvä keino on lähteä tutusta ja turvallisesta ympäristöstä kalliimpaan ja isompaan kaupunkiin jossa viimeisetkin hilusi menevät seutukortin lataamiseen
4. Käy välillä ulkona kavereiden kanssa, syöt vaikka sitten makaronia ja kaurapuuroa muutama vuotta.
5. Kuvittelet, että olet jo aika köyhä asuessasi opiskelijasolussa Helsingin Kannelmäessä. Pelkäät raiskatuksi tulemista uusilla kotikulmillasi ja haet hanttihommia opiskeluiden ohella - joita et saa. Kaikki rahat menee Uffin vaatteisiin ja solun vuokraan (plus se seutulippu, vaikka senkin saa opiskelija-alennuksella) voit olla vieläkin köyhempi.
6. Elämää alkaa jokusen vuoden päästä kukoistaa ja olet ehkä saanutkin jonkin hanttihomman jota teet vain "pakon edestä". Etpä kuitenkaan rikastumaan pääse ja köyhyysrajan alapuolella eläminen jatkuu. Asut silti edelleen jossain pienessä kusen hajuisessa kopissa yksin.
7. Löydät miesystävän joka ei varmasti auta sinua ja sinun raha-asioitasi. Kärsi ämmä ja etsi parempi duuni tai jätä mies.
8. Päätyessäsi jättämään miehen, ei asiat kuitenkaan helpottanut. Etsit taas uutta asuntoa, mahdollisimman halvalla.
9. Onni potkaisi ja tapasit mukavan miehen, jonka kanssa oletkin jo viihtynyt muutama vuotta yhdessä. Kuka kusipää kuitenkaan neuvoi sinua tekemään seuraava:
10. Myykää yhteinen vastaremontoitu asuntonne, johon olette kahden vuoden aikana pistäneet kaiken rahan, jota olette molemmat varastotöitä tekemällä säästäneet. Myytte asunnon, mutta ette tehneet voittoa, koska asuntojen hinnat ovat laskussa.
11. Perusta yritys, tietenkin taantuma-aikana, joka syö sinun viimeisetkin säästösi, eikä sinulle jää käteen mitään. Nyt vain toivot, että kaikki menee hyvin ja saat asiakkaita. Sormet ja varpaat ristiin, nyt kun ne sinulla vielä ovat, etkä ole jäädyttänyt niitä pakkasilla, kun kohta sinulla ei ehkä ole varaa edes uusiin rukkasiin.

Siinä kaikille käytännön vinkkejä, jos on miettinyt, että miten sitä elämässä saisi käytettyä kaikki omat rahansa.

Opetus myös niille, jotka pitävät itseään köyhänä ja käyvät silti ravintoloissa syömässä, omistavat auton tai kaksi ja pystyvät ostamaan jopa uudet housut itselleen useammin kuin kerran vuodessa.

Parhaita on ne henkilöt, jotka sanovat: "Ai sul on oma yritys, WAU!"
Ai vittu vau siitä, että oon pa ja laskui vino pino ja ei tuloja. WAU! Sepä tuli itsellenikin mieleen ensimmäisenä.

Halusin vain sen sanoa: Yrittäjyys ei ole = 
- uusia autoja
- kalliita kelloja
- pitkiä etelänlomia läppäri sylissä rannalla, jolla lähettelet sihteerille sähköposteja
- tilit pursuaa täynnä rahaa
- miettisi minkän lahjan sitä kullalleen ostaisi seuraavaksi

Jos siis oikein hyvin menee, siis ihan oikeasti Todella hyvin, vaaditaan yleensä tuohon elämäntyyliin monien vuosien perse ruvella tehty työ, jossa yöt myöten valvotaan ja suunnitellaan uutta "siirtoa" työrintamalla, jotta saa yrityksen kannattamaan. Harvassa ovat ne yrittäjät, jotka ovat pienellä panostuksella pongahtaneet hetkessä miljonäärien, tai multimiljardöörien joukkoon. Minun ajatusmaailmaani ne eivät mahdu, eikä sellaisia paljon ole.
Nykypäivän Suomessa, verottajan valvoessa jokaista siirtoasi, et varmasti saa hetkessä taiottua itsellesi isoa siivua mammonaa, vaikka miten haluaisit - ellei bisnesideasi ole ennen kuulumaton, jotain Facebookin tai maalämpöpumpun tapaista, josta ei ole ennen kuultu, kun vasta sitten kun olet itse tuonut sen markkinoille ja saanut sen jokaisen ihmisen tietoisuuteen.

Sain eräältä ystävältä sähköpostiviestin: "Kannattaa olla ylpeä omista saavutuksistaan."
Ylpeys, mitä se on? Sitä että voin sanoa, että en tekisi mitään muuta ja olen onnellinen tässä ja nyt, vaikka en tiedä tulevaisuudesta tuon taivaallista ja että olen tietoinen ottamastani riskistä. Kyllä, jos se on ylpeyttä, sitten olen ylpeä!
Muussa tapauksessa en tiedä mitä ylpeys meinaa. En ole ikinä oikein pitänyt ylpeilevistä ihmisistä. En ymmärrä varsinkaan negatiivista ylpeyttä, jolloin pitää itseään jotenkin parempana kuin muut ja ei edes pelkää näyttää sitä muille. Sellaiseksi toivottavasti en koskaan muutu. En halua kuvitella olevani mikään ylijumala, nokka pystyssä, koska itse on niin tärkeä henkilö. Yök!

Yrittäjyys. Se on kovaa taistelua saada tehdä sitä työtä, mitä haluaa. Se on taistelua siitä, että pystyy pyörittämään oman bisneksensä ja mahdollisesti jopa saa sen tuottamaan, mitä nopeammin, sen parempi.
Se on myös sitä, että ei luovuta, vaikka olisi vaikeaa. Tekee kaikkensa, eikä aikaile. Se on yrittäjyyttä.
Ei tämä ole mitään luksusta. Tämä on riski.