Sokerilakossa

Ok, myönnetään - oon dieetillä. Vihaan tuota sanaa muuten. Kuten vihaan tällä hetkellä myös sanaa maustamaton rahka, sokeri ja sipsit. Siksi koska: olen nyt tiistaista lähtien vetänyt iltapalaksi joka päivä maustamattoman rahkan. Hyi helvetti, en ole tottunut tähän vieläkään, enkä tule tottumaan.
Toinen inhokkini sokeri, sitä tuntuu olevan ihan joka paikassa. Joka jogurtissa ja hiilihapotetuissa vesissä. Olenhan siis aina tiennyt että joka paikka on täynnä "piilosokeria" eli sitä, mitä ei näy eikä maista, mutta sitä vain on. 
Kolmantena sipsit. Rakastan sipsejä. Ne on minun ongelma. Niitä on nytkin kaapissa, kiitos Elinan, joka niitä aina uskollisesti tänne meille roudaa illanistujaisiin. Ostetaan toki niitä välillä tänne kotiin ihan itsekin, tottakai!

Oon kyllä syönyt muutakin kuin vaan pelkkää rahkaa. Kauraleipää kohtuudella ja rahkankin sekaan olen välillä heittänyt siemeniä, pähkinöitä ja marjoja. Pari kertaa olen tässä viikon aikana makeuttanut aamurahkaa hunajalla. 
Tänään söin ruoaksi lasagnea - eikä muuten todellakaan ollut mikään dieettiversio! Siinä oli kunnolla juustokastiketta ja lasagnen päällä juustoa, tietenkin. Ja ei pidä unohtaa lasagnelevyjä, joista saa ihan hyvin hiilareita, jos niitä ei mistään muualta ole tämä kroppa jo tarpeeksi saanut.

No vitsi vitsi. Kyllähän niitä hiilareitakin pitää syödä, vaikka dieetillä olisikin. Itse ainakin tunnen väsähtäväni, jos olen useamman päivän hiilarittomalla/todella niukalla hiilari dieetillä. Karppasin kolme vuotta sitten kesällä useamman kuukauden ja aloitin juoksemisen. Paino tippui n.6kg kahdessa kuukaudessa. Eli ihan hyvin, kun puhutaan kuitenkin jostain 47-57kg painon välillä jojoilevasta mimmistä.
Nyt olen taas tuossa yläkantissa. Oksettaa, vaikka en ylipainoinen vielä olekaan. Rehellisesti sanoen, en ihan timmissäkään kunnossa, eli kiristää voisi. En kuitenkaan tunne kroppaani omakseni ja liiallinen herkuttelu näkyy alavatsan päällä komeilevana kumpuna ja reisien leviämisenä. Naisien riesana olevaa appelsiini-ihoakaan ei pidä unohtaa. On se yksi hiton kirous sekin. Äidilläni ei ole selluliittia missään, eikä ole vissiin koskaan ollutkaan. Itseni ei tarvitse saada kun pari kiloa lisää ja johan tursuaa reidet täynnä muhkuraihoa. Enkä tarkoita nyt ylipainoa, vaan tätä tämän hetkistä painoani. Eli normaalipainoa. No, sokeristahan se "sellu" tulee. Eipä tässä kitinät sen suhteen siis auta. Outoa vaan, että joillekin sitä tulee ihan salaman nopeasti ja toisille ei ikinä. Vaikka söisikin sokeria.

Huono kuva, mutta nappasin tän netistä silti, koska tää on totuus monen farkun alla. Myös omieni. Oksettavaa. Jotain täytyy tehdä = vähemmän sokeria, enemmän liikuntaa!

Lisäksi yritän välttää ylensyömistä ja napostelua. Tai siis, olen toistaiseksi lopettanut ne harrastukset kokonaan. Syön vain silloin kun on sen aika, silloin, kun on oikeasti nälkä. En silloin kun tekee mieli syödä - eli aina. Haluan olla taas samassa kunnossa kun olin kolme vuotta sitten, tavatessani Hannun. Ei tule helppo savotta olemaan, mutta yritetään. Tsempatkaa minua! Haluan nämä ylimääräiset pois...

Juicy ja Coco tsemppaa. :D

Myynnissä tekoturkki XS-S UPEA!

Lisäsin Huutonettiin tekoturkin myyntiin. Käytetty kerran tai pari. Nouto Vantaan Kaivokselasta onnistuu. Koko XS, mutta menee myös pienelle S kokoiselle. Ovh lähemmäs 100e, hinta nyt 35e, osta heti hinta 40e + postikulut.

Katso myynnissä oleva kohde täältä!

NAISTEN KENKIÄ MYYNNISSÄ 37-38

Huuto.netissä vaatteita myynnissä! Naisten jalkineita pääosin. Lähiaikoina tulossa myös miesten jalkineita ja naisten vaatteita. Calvin Klein, Jeffrey Campbell, Nike...

Tästä näet myynnissä olevat naisten kengät käyttäjältä johameh (minä)

...ja lisää on tulossa lähiaikoina. Seuraile siis huuto.net myyntejäni.

Mitä minulle kuuluu?

Emilian ja Harrin häistä otettu kuva. Photo booth. <3

Heräsin 5.00 - ei väsytä. Coco tuli tepsuttelemaan makkarin oven eteen siihen malliin, että nyt olisi päästävä kakalle. Ei muuta kuin koirien kanssa ulos. Ulkona ei näkynyt ketään, yllätys. Eteisen jakkaran päällä on seissyt nyt jo viime lauantaista lähtien matkakassi, jossa myös meikkini ovat seisseet siitä lähtien. En ole perjantai-illan jälkeen jaksanut edes meikata. Enkä ole edes muistanut. Ajatukset ovat olleet jossain ihan muualla.

Puoli kuusi aloin siivoamaan ja jaksoin järjestellä matkakassin vaatteineen ja meikkeineen pois päiväjärjestyksestä. Kuudelta keitin kupin kahvia ja tein aamiaista. Ei vieläkään väsytä.

Valvoin yksi yö viiteen saakka. En nukkunut silmäystäkään. Välillä surffailin netissä puhelimella, kun uniukko oli vissiin skipannut sen yön osalta tän mimmin täysin. Tänä yönä kävin nukkumaan tasan 00.00, joten olihan tässä jo aihettakin herätä.

Sen jälkeen kun lopetin edellisessä työpaikassani, on elämässä alkanut tapahtumaan yllättäviä muutoksia. En väitä, että muutokset johtuisivat suinkaan siitä, kun päätin jättää edellisen työympäristöni. Mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Loppujen lopuksi. 

En nyt taaskaan voi kertoa tielle tarkalleen missä mennään, joten pidän teidät jännityksessä vielä hetken. Se on osaltaan vaikuttanut blogin hiljaisuuteen, koska tällä hetkellä ei meikkipurkit ja vaatteet hirveästi pyöri mielessä. Tässä on ihan syynsä, miksi en halua näitä julki vielä puida - kaikki on niin epävarmaa. 
En halua innostua itse liikaa höpöttelemällä täällä asioita, jotka eivät välttämättä edes ole tapahtumassa. Kerron teille kyllä sitten kun aika koittaa, mikä minua on osittain valvottanut. :)

Tässä kuitenkin tänä kesänä olleista Emilian ja Harrin häistä kuvamatskua teille vähän, kun en ole kuviakaan tänne pistänyt hetkeen, hö.

Oon vissiin just räpsäyttää silmiä, mut tää oli hauska kuva miusta ja Hannusta. Hannu kun ei kovinkaan usein repäise, mutta nyt paineen alla kylläkin toteutti hieman itseään. :)

Tosin minun vasen käsi näyttää ihan halvaantuneelta. Älkää välittäkö siitä.

Täydellinen farkkutakki

Täydellisyyttä hipova farkkutakki

Täydellisyyttä hipova farkkutakki. Ihana, värikäs ja suuri koru kaulaan. Mitä muuta tuleva syksy enää vaatikaan? Valkoinen mekko tähän alle ja yli olan laukku plus ballerinat. Rento syystyyli valmis! Nyt vain valkoista/vaaleaa mekkoa metsästämään, joka ei ole liian juhlallinen, muttei mikään yhdessä pesussa nukkautuva puuvillalumppukaan. Mistä sen löytää? 

Kävin tsekkaamassa tilanteen Jumbon Mangosta eräs kaunis päivä ja sieltä oli kaikki kokoiseni myyty jo. Ylläri, se on ihan perus juttu, että kaikki S-koot ovat menneet, kun minä menen vaatekauppaan.

Takki ja kaulakoru: Zara Jumbo

 Valkoiset hengarit ja Solmys wc/huonetuoksu, Ikea

Zara Night tuoksu, Zara Jumbo

Löysin Zarasta pari viikkoa sitten alennuksesta ihanan parfyymin. En olisi ikinä uskonut, että tykästyisin johonkin vaatemerkin tuoksuun, mutta näin tällä kertaa. Olen aina rakastanut tuoksuja ja yleensä Stockan, Kicksin tai muun vastaavan ohi kävellessäni käynkin tuoksuttelemassa uusia tuoksuja. Nämä kyseiset olivat kassalla alennuksessa ja olin ihan ällikällä lyöty miten Zara on saanut aikaan noin hyvän tuoksun ja miksi se oli vielä alennettuun hintaan. Ehkä ei ole uponnut sitten toisten hajunystyröihin tämä? Minulle ainakin upposi. :) Enpä ole muita tuoksuja tämän ostamisen jälkeen käyttänytkään.
Sitten yksi asia, joka meillä on aina vähissä - tilaa hengareissa. Piti ostaa niitä Ikeasta paketti lisää, kun aina on niistä pula. Vessaan löytyi Ikeasta myöskin tuoksupaloja, joita asettelin hyllylle valkoiseen keramiikka-astiaan. 

En ole päässyt pitämään tätä farkkutakkia päällä helteiden johdosta, kuin pari kertaa ja se jotenkin ärsyttää. Tiedän että ärtymykseni on täysin turhaa, mutta se hinku, kun haluaa pukea uuden lempivaatteensa päälle mahdollisimman nopeasti ja usein, koska se on omasta mielestäni niin hieno. Ymmärrättekö mitä meinaan?
Joo olen malttamaton, myönnän. Ärtymykseni on täysin turha, koska tiedän että syksy tulee nopeammin kuin huomaankaan ja sitten saan pukea takkia päälle ihan kyllästymiseen saakka. :) 
Ja johan tässä tällä viikolla on ollut jo vähän syksyn merkkejä ilmassa...

Koirapostaus kuvien kera

Juicy ja Coco

Kesäinen tervehdys! On ollut niin kuuma pitkään, että kieleni on helteiden vuoksi roikkunut vähintään yhtä pihalla suusta, kuin Cocolla ylläolevassa kuvassa. Koirat ovat myös saaneet tuntea nahoissaan nämä helteet. Coco on parina päivänä ripuloinut ja juicy yhtenä. Molemmat ovat oksentaneet kerran, tai pari. 

Kerrostalon ylimmässä kerroksessa on kuuma. Ollaan oltu melkein päivittäin anoppilassa kyläilemässä, näiden helteiden johdosta.

Ostimme pari viikko sitten kaupasta vauvojen uima-altaan, jossa olemme uittaneet koiria. Anoppilassa on ilmalämpöpumppu, joka on kyllä ilmastoinnin kera ollut korvaamaton apu näillä keleillä. Eikä se omakotitalo pihallakaan ole ollut pahitteeksi, jossa koirien uima-allas on helppo täyttää. Meillä kun ei kotona ole edes tuuletinta. Ilmastoinnista puhumattakaan. Eikä ole lämpömittaria, mutta väitän, että lämpötila on ollut nyt usemman viikon päivittäin yli 35c. Hiki valuu sohvalla istuessakin norona pitkin selkää. En tiedä voiko tätä enää nautinnoksi kutsua, vaikka olen aina rakastanut lämpimiä kelejä. Nyt on pariin otteeseen tuntunut, että on jo vähän liikaa. Varsinkin pari viikkoa sitten lauantaina, kun olin helteellä, suorassa auringon paisteessa koko lauantain maalaamassa kavereiden taloa. Se tuntui siltä, kun olisi saunassa maalannut. Juoksulenkeilläkään en ole jaksanut käydä, niin nuukahtanut olen nyt ollut.

Kaverini rottaterrieri ja minä anoppilassa

"Älä vie mun luuta!"

H eli Hannu (joo nyt tiedätte minun miesystävän nimen :D ) pelailee pallolla. Pallo on isompi kuin koira. Hyvä yhtälö. Cocon mielestä tää on paras peli aikoihin.

Coco ei pysty ottamaan kiinni noin isosta pallosta, mutta se juoksee ihan innoissaan sen pallon perässä ja jää ylpeenä seisomaan pallon viereen, kun se pysähtyy. Koiran naamasta näkyy ylpeä ilme tyyliin: "Katso mitä minä saalistin meille!" :)

Coco, aka Tahvetti. 

...Näköjään sille tuli joku aihe alkaa komentamaan.

Ehkä maailman paras keksintö lemmikin omistajalle - Furminator! Juicyn lyhyeeseen karvaan tämä ei niin hyvin pure, kuin Cocon puolipitkään karvaan. Tahvosta lähti sen itsensä kokoinen läjä karvaa irti, kun vähän innostuin furminaattoroimaan sitä.

Olen aina tykännyt eläimistä. En kaikista, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Isoja koiria pelkäsin lapsena, enkä vielä teininäkään oikein niiden päälle ymmärtänyt. Toisaalta on isoja koiria, joiden ulkonäöstä pidin lapsena, esim karhukoira ja saksanpaimenkoira. Ne olivat mielestäni siistejä. Nyt en ottaisi ehkä kumpaakaan, ainakaan jälkimmäistä. Enkä kyllä välttämättä enää chihujakaan, koska nämä ovat niin ylijalostettuja hengitystievaivoineen ja patellaluksaatioineen. Olen lähiaikoina ihastunut ihan täysillä Lagotto romagnoloihin, mutta niistäkin olen kuullut sekä puolesta, että vastaan puhujia. Staffit ovat sulattaneet sydämeni viimeisen parin vuoden ajan myös täysillä, mutta niilläkin on kaiken näköisiä vaivoja kuulemma - jalostuksesta johtuvia nekin. Sekarotuisistakaan ei koskaan tiedä, tuurista kiinni ovatko terveitä vai ei. Sairastava koira on toki yhtä rakas sekin, mutta tietenkin ihmiset toivovat aina tervettä yksilöä omalle kohdalleen. 
En ole siis kolmatta koiraa hankkimassa, kunhan vain mietiskelen tässä yleisellä tasolla. Mielestäni ei ole yhtä ainutta ja oikeaa rotua. Aina on joku juttu, mistä joku ei pidä. Oli koiran rotu sitten ihan mikä tahansa.