Viimenen päivä Kroatian Dubrovnikissa, Babin Kuk nimisessä kaupunginosassa.
Adrianmeren rannalta lähti isojakin risteilylaivoja.
Rusketusrajat! <3 Ja hyvä kirja, suosittelen lukemaan! Tosin ehkä kannattaa tutustua ensin Coelhon aiempaan tuotantoon, ennen kun tätä lähtee tutkiskelemaan. :) Saattaa muuten mennä vähän ohi monikin juttu.
Kerrottiin sunnuntaina päivällä Zejkolle, että olemme lähdössä kävellen paikalliselle "keskuskadulle" ja hän kyseli mitä reittiä olimme sinne kulkeneet aiemmin. Kerroimme, että jalkaisin maantien vartta pitkin. Hän neuvoi meitä menemään mieluummin kahden hotellin välistä, rantaviivaa eteenpäin. Kuulemma hiukan paremmat maisemat, kun kävellä vaan asfalttitien vartta ilman varjoja tai kaunista katseltavaa. Siispä hänen sanaansa luottaen etsimme reitin ja onneksi etsimme. Löysimme uskomattomia maisemia, kallioita, joiden päältä voi hypätä mereen ja ottaa aurinkoa. Hienoja viiden tähden hotelleja ja myöskin mitä upeimpia ravintoloita. Harmi kun en näistä rafloista kuvia käynyt ottamassa, mutta yksikin ravintola oli meren alle rakennettu ja siellä oli ikkunat suoraan mereen, jotta syödessä pystyi katselemaan meren elämää ja ohi kulkevia kaloja, miten hauskaa se olisikaan ollut!
Tähän ravintolaan aion ehdottomasti mennä syömään seuraavalla Kroatian reissulla ja myöskin haluan mennä hyppimään noilta kallioilta mereen. :) Rakastan pää edeltä mereen (tai järveen) hyppimistä. <3
Tuolta kalliolta noi pojat hyppelivät veteen.
Pää edeltä en noin korkealta uskaltaisi hypätä, jalat edeltä kylläkin! :)
Tämä (alla oleva kuva samasta rakennuksesta) oli yksi viiden tähden hotelleista Babin Kukin keskustaa kohti Tirena hotellista rannan reunaa pitkin käveltäessä.
Ystäväni näitä kuvia katsellessaan tokaisi "ai kävittekö jossain kirkossa siellä ollessa?"
Eipä tullut kirkossa käytyä ei... :D
Vasemmalla näette rappuset, jotka johtavat kävelytieltä kallioille.
Minkä vaivan kaupunkilaiset ovat nähneetkään, kun kyhänneet monet vastaavat rappuset tämän matkan varrelle...
Toiset vastaavanlaiset rappuset
Harmi kun ne kalat eivät näy tässä kuvassa joita tuossa ui...
Polkuvene, jossa liukumäki. Isä ja äiti polkivat, kaksi lasta leikki liukumäessä.
Vesipallo on Kroatiassa suosittu urheilulaji ja ilmeisesti he ovat vielä hyviä kyseisessä lajissa.
Näin ainakin ystävämme Zejko kertoi.
Hauska keinu. Puupölkky, jossa lapset seisoen ottivat kunnon vauhdit.
Tästä jädemestasta ostettiin pari kertaa jäätelöä. Ymmärrätte varmaan miksi? :P
Kisu otti lungisti kaiteella, vaikka tästä oli aikamoinen pudotus alas.
Olisin niin voinut adoptoida noi kaikki kissat tuolta. Kiinnyn aina matkoilla noihin kodittomiin kadulla eläviin eläimiin ja vien niille omia ruuantähteitä, joista tällä kertaa sain haavan sormeeni.
En siis tältä kyseiseltä kissalta!
Tykkään kovasti kukista. Olettekin ehkä huomanneet tässä vaiheessa sen, kun joka lomapostauksessa joku kukkakuva? :D
Linnut säikähtivät helikopteria, joka lensi meidän yläpuolelta juuri auringonlaskun aikaan.
Paikalliset kalamiehet lähtivät auringonlaskun aikaan takaisin rantaa kohti.
Auringon laskettua vuoren taakse, menee noin 10min ja on aivan sysipimeää, että oli ihan syytäkin alkaa pitämään jo pientä kiirettä poispäin avomereltä pimeän lähestyessä.
Oli aika jättää hyvästit kauniille luonnolle, ystävällisille hymyille ihmisten kasvoilla ja erinomaiselle paikalliselle viinille, jota kuljetettiin kotiin (vahingossa) useampi litra. :P Viimeinen ilta ja auringonlasku oli täten nähty.
Hotellihuoneeseen palattuamme sekosin täysin - kuten kuvasta näkyy!
Nauroin ihan hysteerisesti kaikelle, otin tyhmiä kuvia ja nauroin vedet silmissä ja hyvä ettei räkä poskella.
Välillä tulee tuollaisia hysteerisiä naurukohtauksia, jotka eivät meinaa ottaa loppuakseen.
Nuorempana sain niitä joka päivä, nykyään ehkä kerran kuussa. Mihin se kaikki hilpeys häviää? En haluaisi koskaan kadottaa itsestäni sitä sekopäistä osaa, joka osaa nauraa elämälle, muille ihmisille ja parhaiten itselleen! Olen aina osannut sen ja toivon, etten koskaan kadota sitä taitoa, vaikka elämä ei aina olekaan kuten Strömsössä.
Hulluttelu jatkui niin pitkään, ennen kun sain nukutuksi. Sääli mieheni, hän joutuu sietämään tälläistä hullua joka päivä. :DD:D
Tämän kartan avulla suunnistettiin ensimmäisenä päivänä Vanhasta kaupungista Babin Kukiin - ja onnistui ykkösellä, uskomatonta kylläkin!
Old City on siis tuon viininpunaisen Posat (vai mikä onkaan) mainoksen oikealla puolella yläviistossa tuo harmaa sokkeloinen alue. Matkaa arvioisin olevan noin 5km. Voi olla kilometrin pidempikin, tai jopa lyhyempi. Matkan pituutta oli vaikea arvioida, kun poikettiin matkalla liikkeissä ja pysähdyin kuvailemaan maisemia.
Viimeisenä aamuna kellon lyödessä 6.45 noustiin ylös ja otettiin laukut ja rinkat kantoon ja ei kun hotellin viimeiselle aamiaiselle klo 7.00 ja 7.30 taksi odottikin meitä pihassa. Nämä alla olevat kuvat ovat taksin ikkunan takaa napsaistuja random otoksia, matkalla lentokentälle.
Apartments ja room-kylttejä oli jokapuolella ja joka talon kulmassa, että sovittiin, ettei todellakaan ensi kerralla oteta kallista hotellia (maksettiin per naama 500euroa viikosta ja siihen kuului aamupalat) vaan mennään tuollaiseen kotimajoitukseen, vai miksi noita nyt kutsuisi. Zejkon mukaan vastaavan saa noin 10eurolla/yö, eli eivät ole ainakaan hinnalla pilattuja.
Ennen kuin vastaavanlaista huoneistoa lähtee vuokraamaan, on ehdottomasti pyydettävä, että saisi nähdä huoneen ensin, jossa tulee seuraavat yöt viettämään. Olen nimittäin netistä lukenut, että jollakin oli niin karu koppi, jossa ei ollut tyyliin vuosiin vaihdettu lakanoita (hyi helvetti!!) että kannattaa aina ennen rahojen antamista vaatia huoneen näkemistä omin silmin.
Ihan siis sinisin silmin ei kannata kaikkiin luottaa, vaikka Kroatialaisista ei itselläni olekaan mitään pahaa sanottavaa.
Ja kenties vielä halvemmaksi tulee, jos caravaanailee pitkin Kroatiaa porukalla ja yöpyy teltoissa.
Löysin suloisen lehmän lentokentältä, jossa olimme tekemässä viime hetken pienet ostokset (esim. kädessäni olevalle lampaalle löytyi meiltä koirien sängystä uusi koti) ja sitten nokka kohti Suomea. Lento takaisinpäin vain 2h 40min, koska oli myötätuuli. Kroatiaan lentäminen taisi kestää muistaakseni 10-20min kauemmin, eli yhteensä 3h.
En voi kun suositella Kroatiaa ja Dubrovnikkia lämpimästi kaikille! Pelkässä Duprovnikissa riitti nähtävää viikolle enemmän, mitä kerettiin katsomaan ja tekemään. Tosin otettiin loma niin löysäillen, että ei hoppuiltu nähtävyyksiltä toiselle, vaikka olisihan se ollut aina silmiä avartavaa ja kivaa kokea, mutta kuten jo aiemmin kerroin, jos meitä ei huvittanut sillä hetkellä joku, jätettiin se suosiolla pois. Oikein tehokasta aivojen täysnollausta siis!
Eilen töihin palattuani olin unohtanut tietokoneeni salasanan (hahha-loma teki tehtävänsä) ja tuntui muutenkin, kun aika ei olisi aamupäivällä kulunut mihinikään. Lopulta olin töissä taas vähän extraa ja kävelin työkaverin kanssa yhtä matkaa meidän kotikadulle reippaasti lenkkeillen. On jäänyt kesän aikana kyllä liikunnat niin nollaan, että hävettää ja nythän siihen olen kaavaillut sitä muutosta. En vain ole vieläkään saanut aikaiseksi kirjoittaa sitä ruokapäiväkirjaa ja lähettää sitä eteenpäin - säälittävää, ei voi muuta sanoa!
Lisäksi saimme alekupongin Askoon, josta haluaisin meille uuden keittiönpöydän ja nyyh, kun ei taida olla rahaa ostaa sitä, vaikka hyvän alennuksen saisikin. :'( Olen jo vuoden sitä halunnut, mutten vieläkään ole sen valkoisen ihanuuden onnellinen omistaja. Ehkä tässä taas vuosi vierähtää, että saa käärittyä pätäkät kasaan siihen? Toivottavasti ei enään toista vuotta mene... Alkaa epätoivo pikkuhiljaa hiipiä harteille näiden venyneiden remonttien ja sisustusten osalta. No, ajan kanssa...
Tosin tämä matkustelukaan ei ihan ilmaista ole, että jostain on aina luovuttava. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asialliset kommentit julkaistaan, kiitos kommentistasi! :)