Taas kerran näitä päiviä; aamulla ennen seiskaa herätys ja koirat lenkille. Sen jälkeen nopea aamupalaleipien teko ja leivät töihin mukaan, hampaiden ja naaman pesu, tukka hätäponnarille ja polkemaan töihin. Töissä yli 8h jonka jälkeen poljin kotiin ja aloin tekemään ripsiä asiakkaalle. Reilun parin tunnin päästä olinkin jo lämmittelemässä juoksulenkille (pitkästä aikaan) ja nyt kerkesin syömään tämän puoliksi jääneen ruisleivän ja viikonloppuisen salaatin jämän, jota töiden jälkeen kerkesin jo aloittamaan, mutta asiakkaan tullessa jäi syöminen kesken. Lisäksi pöydällä odottaa kotimaiset omenat, jotka myös kerkesin pilkkomaan normitöiden (eli ei tmi hommien) jälkeen, mutten syömään. Juoksulenkin jälkeen tulin kotiin laittamaan vain juoksutakin päälle, jotta en täysin jäätyisi ruumiinlämmön laskiessa, kun menin käyttämään ystäväni koiran lenkillä, kun he ovat itse remontoimassa heidän asuntoaan. Tulipahan samalla päivän hyvä työkin tehtyä. Onneksi kyseinen koira on niin ihana, että sitä ihan mielellään käyttää ulkona. :)
Nyt ja todetakseni taas kerran - varsin myöhään - pääsin blogin kimppuun ennen nukkumaan menoa. En mitään tämän kummempaa ole nyt tänne päivittelemässä, kunhan halusin kertoa missä mennään.
Vastaavanlaisia päiviä pienillä poikkeuksilla tietenkin, on ollut minulla tässä viimeisen muutaman viikon aikana suhteellisen paljon. Että olkaate huoleti jos on välipäiviä, kun minusta ei kuulu. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi enemmän kertoa kuulumisia ja muuta, mutta ei vaan yksinkertaisesti edes kerkeä joka päivä avata konetta, kun on niin paljon ohjelmaa.
Sinänsä ihan kiva, ettei käy aika ainakaan pitkäksi (tosin tässä tapauksessa allekirjoittaneen täytyy todeta, ettei käy koskaan aika pitkäksi,ei sitten ikinä!) ja onpahan ollut ainakin tapahtumarikas kesä ja alkusyksy (hui nyt todella on jo syksy, olen nimittäin polkenut tänäänkin hanskat kädessä aamulla töihin...) että eipä voi kyllä valittaa, niin upeaa ja hienoa on ollut viimeinen puolivuotinen elämässäni, etten voi olla kuin kiitollinen sille kaikelle hyvälle mitä elämääni on tullut ja jota olen saanut tehdä ja kokea. Vaikka kaikkeen ei aika yksinkertaisesti riitä, ainakaan näin kahta työtä tekevänä ja kahden koiran, kahden marsun ja yhden kanin omistajana, välillä tuntuu että tunteja voisi olla vuorokaudessa roimasti enemmän, mutta eipä ole.
Vihaan sanaa kiire, mutta olen joutunut huomaamaan, että itse turvaudun samaan kirosanaan liiankin usein. Tosin elämässä on välillä niitä hiljaisempia hetkiä, niin työrintamalla, kuin sosiaalisten tilanteiden, tai pikemminkin niiden puuttumisen myötä. Joskus vain ei jaksa riekkua ympäriinsä ja olla aktiivinen. Nyt olen jaksanut olla ja olen tyytyväinen itseeni ja siihen, että olen jaksanut ja saanut tehdä ja kokea kaikenlaista.
Kokemisella tarkoitan ihan niinkin arkipäiväisiä asioita kuin oman toiminimen työt, koska hommaan jokaisen asiakassuhteen tietenkin itse ja joudun itse palvelemaan ja toteuttamaan palvelun, jotta saisin tyytyväisiä asiakkaita. Tietenkin on välillä päiviä, kun kaikki ei mene ihan putkeen, niitä on varmasti ja käsittääkseni jokaisessa työssä, mutta vastoinkäymisten ei saa antaa täysin lannistaa, niistä on syytä oppia. Myöskin tämä mennyt kesä on tuonut ihania ihmisiä ympärilleni, joihin en alkuun uskonut saavani niin syviä tunnesiteitä, mutta toisin kävikin.
Vaikka tämä postaus aika pitkälti hehkuttamisen puolelle menikin, en sano, etteikö olisi niitä vastoinkäymisiäkin, eihän elämä sentään ole aina ja joka päivä pelkkää ruusuilla tanssimista.
Haluan kuitenkin vain sanoa, että itselläni oli hieno kesä ja haluan kiittää kaikkia niitä ihania ihmisiä, ketkä värittivät kesääni vielä entisestään omalla olemassaolollaan. <3 Olette parhaita!
Nyt suihkun kautta omat koirat vielä pikaiselle pisulenkille ja sen jälkeen onkin jo syytä mennä pehkuihin.
Unia!
