Joulun mietteitä ja helpotusta verotukseen

Katso ihana video lumessa leikkivistä koiranpennuista tästä
<3 niiiiin söpöjä! :)

Joulu meni ja kohta on uusi vuosi. En ole jouluihmisiä ja joulun vieton sijasta mieluusti skippaisin sen ja matkustaisin johonkin kaukomaahan tutkimusretkelle joulun ajaksi. Ehkä sitten tulevaisuudessa. Nyt menee tuohon lattiaan ja uusiin oviin kaikki veronpalautukset, niin ei jää matkusteluun yhtään, joka ketuttaa, koska siitä niin paljon pidän. :(

Onneksi sentään sain aikaiseksi soittaa verotoimistoon tänään ja laskettua yritykseni vuotista liikevaihtoa, koska olin arvioinut vuoden 2013 liikevaihdon reippaasti yläkanttiin ja sen vuoksi maksoin törkeät ennakkoverot tänä vuonna, jonka vuoksi kolmen kuukauden kaikki palkasta jäänyt raha meni suoraan veroihin. Nyt tilanne muuttuu ja onneksi en joudu niin kovaan ennakkoverokierteeseen, kuin viime vuonna. No, virheistä oppii ja opin ainakin itse sen, että jos toiminimen perustaa, niin mielummin ennakoi liikevaihdoksi pienemmän summan ja nostaa halutessaan sitä vaikka kesken vuotta. Sen laskeminen ei olekaan käsittääkseni kesken tilikautta niin yksinkertaista, en tosin tiedä varmasti onko vai ei. Nostaminen sitä vastoin käsittääkseni onnistuu ihan puhelinsoitolla. Nyt kun tilikauteni päättyi, niin sain onneksi sovittua verottajan kanssa helposti ensi vuoden verotukset kohdilleen. :)
Minunhan oli tarkoitus etsiä viikonlopputöitä jostain hoitolasta, mutta olen tehnyt vain satunnaisia keikkoja tämän varastotyöni ohella, niin siksi tuloni jäivät selvästi alle arvion ensimmäisen vuoden osalta. Nyt kun ensimmäinen tilikausi on ohi, tiedän miten kannattaa jatkossa toimia. Elämä opettaa.

Ps. Olen jäänyt koukkuun yhteen peliin... :D En ole pelannut sitten teinivuosien jälkeen mitään. Nimittäin Candy Crush Sagaan! Haha, se on niin älyvapaa peli. Pelasin sitä koko joulun ja nyt monet illat myös.

Lisäksi olen taas innostunut lukemaan. Olen nuorempana inhonnut lukemista, enkä oikein osannut lukea, tai lähinnä keskittyä lukemiseen. Opin senkin taidon ihan aikuisena vasta, harjoittelun-ja hyvien kirjojen kautta. Nyt luin joulun aikaan Taavi Soininvaaran kirjan nimeltä Ebola Helsinki, on nimittäin älyttömän hyvä kirja, suosittelen kaikille lämpimästi!
Nyt luen Soininvaaran "jatko-osaa" Ebola Helsingille, joka on Ratamo-kirjasarjasta ensimmäinen osa. Ratamo hahmo esiintyy siis myös Ebola Helsingissä, mutta kirja ei ole suoranainen jatko-osa, vaan päähenkilö on sama ja toki paremmin kärryille pääsee toiseen kirjaan mukaan mielestäni paremmin, jos lukee tuon Ebola Helsingin, koska päähenkilö tulee sen kirjan kautta tutummaksi. :)

Lukemisiin!

Redneck

Eilisen illan paljuilua stetsoni päässä. :D

5 laukausta, kaikki osui tölkkiin. N.30metrin matkan päässä.

Mie niin rakastan tätä mökkeilyä! :)

Mitä menin tekemään?!

Ei täs muuta. Kuvat puhukoon puolestaan! :D

Rapatessa roiskuu ja hiki lentää!

Minä eilen salilla ollessa:
"Toivottavasti on Vichyä jääkaapissa puolitoista litraa!"
Hemmo: "Ai kui? Nii tarviit suoloja vai?"
Minä: "Juu ja nestettä myös."
Hemmo: "No sä oot kyl ihan punainen!"
Minä: "Niin tulen aina ihan punaiseksi kun urheilen, vaikka tekisin vain maastavetoja, näytän siltä kun olisin synnyttämässä."
Hemmo: "Kunhan et nyt pyörry siihen!"
Minä: "Ei pelkoa, välillä on hyvä koetella itseään maksimisyketreeneillä!"

Olin kyllä niin hikinen ja poikki rankan treenin jälkeen. Kävin taas vetämässä ihan oman spinningin, mielikuvitushahmo olkapäällä istuen ja tsempaten "You can do it, you can do it!!"
Lämmittelin ensin 10min reippaasti soutaen ja sitten siirryin polkemaan kuntopyörää, jonka päällä viihdyin lopulta vähän reilu 35min. Tein 35min aikana kymmenen-yksitoista kappaletta 20sekunnin spurtteja, eli vedin täysillä sen parikymmentä sekkaa. Välillä poljin pienellä vastuksella jalat vimmatusti vatkaten, välillä "ylämäkeä" eli kovalla vastuksella, niin että jaloissa alkoi tuntua poltetta.

Noi on kyllä hyviä ja tehokkaita treenejä. Jaloissa alkaa voimat olemaan aika loppu tuossa treenin loppuvaiheessa.

Kun pääsin pukkariin, siellä venäläinen nainen sanoi huolestunut ilme kasvoillaan, erittäin voimakkaalla venäläisaksentilla:
Venakko: "Tapahtuiko jotain."
Minä: "Hmmm....Mitä?" (En tajunnut mistä hän puhuu)
Venakko: "No kun sinä olet noin....noin punainen?"
Minä: "Juu tapahtui, 45min maksimisyketreeni."
Venakko: "Ahaa." Hetken hiljaisuus. "Luulen että ei niin hyödyllistä, jos noin punainen!"
Minä: "Kyllä se on hyödyllistä. ;) "
Venakko: "Ahaa okei."

En edes tiedä onko. Olen jotenkin kuvitellut, että intervallitreenaus on juurikin hyödyllistä, parantaa hapenottokykyä ym. Lisäksi kun vetää ne ihan täysillä, se käsittääkseni tekee verenkiertoelimistölle hyvää, kuten siis mikä vaa muukin aerobinen liikunta. Voin olla kyllä täysin väärässäkin, mutta tässä uskossa olen aina elänyt. Korjatkaa jos olen väärässä!
Selitin salilla olleille miehille, että jos verisuonet kulkevat välittömästi ihon pinnan alapuolella, iho on ohut ja hyvin vaalea, siitä väistämättä näkyy punaisuus läpi.

Hiki on kuitenkin hyvästä, kunhan muistaa juoda tarpeeksi kovan hikoilun jälkeen. Syömistäkään ei pidä unohtaa. :)

Elokuvien lumoissa

Lauantaina ollessani kaverin luona, telkkarista tuli Terminator 1. Mietitte varmaan että niin, mitä sitten?

Sitä, että en ollut koskaan nähnyt kyseistä leffaa. Enkä nähnyt illallakaan kuin alusta pienen pätkän ja totesin sen olevan koukuttava. Mainitsin asian ääneen ja kaverini komppasi: "Hyvä leffa tämä onkin."

Sanoin, etten kuitenkaan halua jäädä vain tuijottamaan elokuvaa, vaan höpötellä porukan kanssa, ketä siinä paikalla oli. Telkkari suljettiin ja olin harmissani. Onneksi kaverini ymmärsi minua, kun kerroin, etten ole koskaan nähnyt kyseistä elokuvaa. :D Siis en ikinä, miettikää, miten niitä on edes voinut missata?

Eräs tyyppi töissä sanoi minulle tänään: "Se on sama asia, kuin jos et olisi nähnyt jouluna esitettävää Lumiukkoa!" Onneksi sentään sen olen nähnyt - ja monesti! Ehkä jopa liian monesti.

Mutta enpä ollut nähnyt Terminatoreita. Kaveri kaivoi sitten kaapistaan Terminator 1, 2, 3, ja oliko vielä joku nelonenkin? En muista enää, tuolla pöydällähän ne lainaamani leffat lojuu.

Yritän tässä kuumeisesti sanoa, että olin ihan fiiliksissä tuosta ykkösestä varsinkin. Katsoin sunnuntaina heti ensimmäisen leffan jälkeen toisen osan ja pidin siitäkin, tosin se eka oli silti parempi.

Yritin katsoa myös elokuvaa nimeltä There will be blood, mutta ensimmäisen viiden minuutin jälkeen totesin sen olevan liian ahistava krapulapäivälle (kyllä, olin pilkkuun saakka baarissa joraamassa kavereiden kanssa, en muista milloin viimeeksi olisin ollut?! Mutta hauskaa oli, se on pääasia.) ja niiden viiden minuutin jälkeen, kun leffassa ei oltu puhuttu kahta sanaa enempää, otin dvd:n ulos ja päädyin sitten tuohon Terminaattoriin. :)

Huippuleffoja, klassikoita! Vaikka olin kyllä tietoinen, mistä "I'll be back" tulee, siis tietoinen, että elokuvasta, mutta en tiennyt mistä. :) Nyt tiedän!

Linda Hamilton elokuvasta Terminator 2

Tässä muijassa on asennetta!

Haluan samanlaiset käsivarret!<3

Tällaista jälkeä tänään tatuointi rintamalla

Kuva on itseni suunnittelema ja sen kopioiminen on kielletty, kiitos!

Do not copy, please!

Tässä tämä tänään tekemäni tatska, joka on kesken vielä! Toi sydän väritetään kahden viikon päästä punaiseksi kolmella eri värillä. Tai siis kahdella punaisella ja high lightit tulee tuonne pulleimpiin kohtiin ylös. En ole aiemmin useammalla värillä värittänyt/varjostanut, että mielenkiinnolla odotan tulevaa tilaisuutta. :) Mutta ei se vaikeaa voi olla, että kyllähän minä sen hallitsen. :D
No, itseluottamusta pitää olla, muuten tätä hommaa ei ole järkeä edes lähteä harjoittelemaan.

Muuten tämä päivä on mennyt ihan chillatessa. Aamulla oli kahdeksalta kello soimassa ja jaksoin nousta sängystä 8.15. Käytin koirat lenkillä ja tulin sisälle piirtämään tuota siirtokuvaa. Sen jälkeen, kun valmistelut olivat valmiina, keitin itselleni kahvit ja kävin suihkussa. Asiakas tulikin juuri sopivasti, kun olin kaiken kerennyt tekemään. "Potilaan" iho hylki reippaasti mustetta, joten ääriviivojen tekeminen ja värittäminen veivät yhteensä aikaa 6h, eli suhteellisen kauan. Tosin kuvakin on parikymmentä senttiä korkea, että mistään pienestä kuvasta ei ole kyse. Jouduin värittämään muutama kertaa, jotta muste tarttui ihoon kunnolla. Enempää ei olisikaan voinut värittää, ettei iho kärsi liikaa ja lähde tekemään arpea.

Nyt nautin lasillista punaviiniä ja kohta lähden naapuriin frendille hengailemaan toviksi, ennen kuin tulee uni silmään. Huomenna olisi tarkoitus mennä lenkille, jotta saisin sen kolmannen aerobisen treenin tehtyä tälle viikolle, kahden punttipäivän lisäksi, mutta katsotaan nyt mitä jaksaa huomenna tehdä... ;)
Se on adios ja iltoja kaikille!

Wu-Tang Clan vs Jenni Vartiainen

Huhhuuh... Perus perjantai: Ensin töihin kasiin, sitten 8.5h työpäivä, jonka jälkeen suoraan salille. Tunti salilla selkä-rintatreeniä ja poljin kotiin täysillä. Kotona aloin suoraan siivoamaan, koska huomenna on tulossa tatska asiakas, niin en halua että koti on yhtä ryöttäinen, kuin itse tunnen nyt olevani.
Katsoin työhuoneen kuntoon: Kaikki näyttää olevan siististi ja kondiksessa, valmiina odottamaan huomista aamua, jolloin pääsen heti herättyä piirtämään siirtokuvaa ikkunan läpi, koska en omista valopöytää. Kyllä, olen alkeellinen työstäjä.

H oli käynyt ostamassa akryylia, jota tursutin keittiön mosaiikkien reunaan, kun saumausaine oli kuivunut rumasti "tursahtaneen" näköisesti, enkä ole tehnyt sille helmikuun(keittiörempan) jälkeen mitään, kun ei olla saatu aikaiseksi ostaa lisää akryylia. Pyyhkäisin akryylin siistiksi sormella ja ei mennyt ihan ykkösellä hyvin. Pyyhkäisin toisen kerran ja pistin vähän lisää akryylia, kun huomasin, ettei sitä ole tarpeeksi. Pyyhkäisin taas ja vituiksi meni.
Päätin jättää akryylit kuivumaan ja vetäistä uusiksi siihen päälle, kun eka kerros on kuivunut. Jokainen sormi tahmaisina valkoisesta akryylimassasta, lähdin hinkkaamaan niitä pois. Lähtee muuten hyvin pois lämpimällä vedellä, kunhan ei anna sen kuivua liiaksi!

Pikainen välipala, pari kourallista sipsejä, pilkottua kurkkua ja tomaattia, fetaa, reilulla öljyllä ja vähän salaattikastiketta päälle, jota jäi H:n 30v juhlista. En ole vieläkään käynyt suihkussa.
Katsoin syödessä läpi S-ketjun Yhteishyvä lehden ja mietin, että olisipa rahaa ostaa tarjouksesta kaikkia kivoja juttuja. Eipä ole.

JENNI VARTIAINEN 

(...yritän ymmärtää mutta en ihan ymmärrä)

Jenni Vartiaisen yksi nihkeä biisi on soinut päässäni jo monta tuntia. Aloin laulamaan sitä H:lle ja kun H:n ilme kertoi kaiken, punastuin ja päätin soittaa sen hänelle koneelta, koska hän ei tiennyt mikä biisi on kyseessä ja omistan maailman järkyttävimmän lauluäänen. Päätin pistää sen Spotifysta soimaan, jotta saan mielenrauhan ja ennen kaikkea, että H tietää mikä biisi on kyseessä, etten ole täysin nolannut itseäni surkealla lauluesityksellä, josta hän ei saanut mitään selvää.
Kyseessä on siis Jenni Vartiaisen biisi nimeltä: Selvästi päihtynyt
En liiemmin diggaa Jennin musasta, mutta tämä ja "nettiin" ovat ehkä hänen parhaita biisejään, vaikka molemmat ovat aika surkeita.

WU-TANG CLAN!

Nyt kuuntelen Wu-Tang Clan:ia, joka on AINA hyvä. En ole kyllästynyt tähän, vaikka kuuntelin tätä jo ala-asteella, joskus vitosella, vai kutosella?! Näitä jäbiä voisi kutsua jo räpin aatelisiksi.

Loin uuden soittolistan Spotify:hin. Sen nimeksi tuli "treeni". Aion vast'edes lisätä sinne motivoivaa/agressiivista/rytmistä musiikkia, sellasta mikä saa minut tekemään jotain. Mikään tissien läpsyttely musiikki tai bongorumpujen pompottelu ei treenatessa nappaa, vaikka saattaa rentoutumiseen toimiakin.

NYT on se hetki kun menen kauan kaivattuun suihkuun. Join salaatin kanssa lasillisen punaviiniä ja se kävi päähän, yksi lasillinen, haha! :D

Ps. Söin oikeasti ennen salaattia ne pari kourallista sipsejä. Töissä söin palan torttua ja se oli reilun 1.5vuoden urani (tuossa työpaikassa) aikana toinen kerta, kun ostin sieltä leivonnaisen. :) Oli hyvää.
Joku oli tuonut kahvihuoneeseen kaurakeksejä, joiden välissä on suklaata. Eli kuin keksihamppari, kaksi keksiä ja suklaata välissä-täydellistä! Söin niitä kolme. :) Ehkä olisi pitänyt jättää syömättä, kun tsekkailee omia reisiä ja pyllyä, mutta tulipahan syötyä.

Nyt>>>

Treeneistä ja veronpalautusrahojen käyttökohteesta

Koska emme muutakaan tästä nykyisestä ihanasta asunnostamme mihinkään, niin ajattelimme pistää kaikki veronpalautusrahat uuden lattian hankintaan. Meillähän oli joku ruma laminaatti tämän vanhan parkettilattian päällä, kun muutimme tähän, revimme laminaatin pois ja olemme nyt eläneet tämän huonokuntoisen parketin kanssa, joka on kuitenkin toiminut nämä pari vuotta ihan hyvin, vaikka ei mikään kovin kaunis olekaan. Kulumia on joka puolella ja lakkakin joistakin kohtia kulunut pois niin, että puu paistaa läpi.

Tässä eräs malliapala, minkä viime viikolla tilasin ja parin päivän päästä posteljooni toikin sen meille. Ihastuin tähän niiiiiin paljon, mutta, sainkin kuulla myöhemmin (parin päivän päästä siis) että tätä erää lattiasta myydään siksi niin halvalla, kun siinä on oksia niin paljon. Onneksi ei jo keretty tilaamaan tätä koko asuntoon, jos oksakohdat olisivat alkaneet nyppiä, ei lattiaa tietenkään olisi saanut palautettua. Ja huonolla tuurilla olisimme huomanneet vasta yhden huoneen laitettua, että siinä on oksia enemmän kuin laki sallii...

Koska en halua mitään huonolaatuista jämälattiaa (vaikka tämä olisikin lähtenyt halvalla) aloimme katselemaam muista lattioita. Harmi vain, että hintakin on heti vähintään +20e/m2 kalliimpia, eli ei (taaskaan) päästä ihan halvalla... :D

Mallipalassa itsessään ei sitten ole oksan oksaa- ei tietenkään, jotta se saataisiin helpommin myytyä.

Onhan oksaton lattia aina siistimmän näköinen, kuin paljon oksia sisältävä. Tosin tämäkin on makuasia, mutta minun mielestäni näin.

Joistakin voi olla ehkä hullua pistää monta tonnia lattiaan, mutta jos siitä haluaa laadukkaan, helvetin hienon näköisen ja ei laminaatti/muovimattoa, niin halvalla ei vaan saa hyvää. Toi ensimmäinen lattiarakkauteni olikin liian hyvää ollakseen totta, sen hinta oli vain 40e/m2 (se on siis todella edullinen hinta parkettilattiasta!)

Etsinnät jatkuu. Tilasin viikonlopun aikana joitakin muitakin näytteitä ja sävyjä, katsotaan mitä sieltä tulee ja löydänkö jonkun uuden lattiarakkauden... :)

Maanantaina vetäisin omat spinningit kuntopyörällä duunipaikan salilla töiden päätteeksi. Soudin ensin 10min, jonka jälkeen poljin intervallia 25min ja sen jälkeen hakkasin vielä säkkiä pari min ja sitten poljin kotiin 20min. Ihan tehokas aerobinen siis. Join kotona illan aikana vielä yhteensä melkein litran vettä ja silti kun aamulla kävin vessassa, oli kusi ihan oranssia (teistä oli varmaan super kivaa kuulla tämä) mutta halusin vain kertoa tässä sen, että se veden juominen on todella tärkeää! Sitä harvoin tulee juotua tarpeeksi. Join eilen myös päivän aikana ennen salille menoa vettä ja luulin juoneeni tarpeeksi, mutta en näköjään sittenkään... Vettäkin pitäisi juoda jatkuvasti pikkaisen, ei kerralla paljon, kuten monet, ehkä suurin osa ihmisistä tekevät.

Töissä minulla onkin yleensä vesipullo/muki jossa on vettä ja pyrin juomaan muutama mukillista, tai vähintään puolen litran pullollisen töiden ohella vettä. Toki juon vettä myös ruokailun yhteydessä, vaikka siitä on puhuttu, että se sekoittaa ruoansulatusta jotenkin, jos ruokailun yhteydessä juo paljon, että pitäisi juoda mieluummin ennen ja jälkeen ruokailun. 

MC Red Sweat Face!

Eilisen ja toissaillan iltapalaa. :P 

Toi salaatti on yksinkertaista, mutta myös niin hyvää!

Tänäänkin piti tehdä tätä, mutta ei ollut nälkä koko iltana, kun en käynyt tänään treeneissä.

Tosin eiköhän se välipäivä treeneistä ole ihan tarpeen, kun ma tein sen todella rankan intervalli aerobisen ja eilen käsi-ja olkapäätreenin. Tänään vapaa, huomenna selkätreeni tai aerobinen, riippuu mikä fiilis. :) 

Jalkoja en ole viime-enkä tällä viikolla treenannut, koska polvet menivät niin kipeiksi, kun kyykkäsin liian syvään ja minulla on niin herkästi kipeytyvät polvet. :( Nyt siis ollut taukoa polvien rasituksesta. Olen kyllä käynyt viime perjantaina juoksemassa 40min, eikä polviin koskenut. Nyt voisin yrittää uskaltaa tällä viikolla taas kyykätä-mutta en todellakaan niin syvään kuin viimeeksi! ;) Perjantaille voisikin ottaa jalkatreenin, jos en sitä huomenna innostu tekemään.

Nyt menen kyllä yöpuulle, huomenna taas pitkä päivä edessä. :) Unia!

Itsenäisyyspäivä ja Jukka Rintalan näyttely

Huh, taas monta päivää takana, kun olen viimeeksi päässyt koneen ääreen. Kirjoitin kyllä sunnuntaina kännykällä postauksen valmiiksi ja olin tallentamassa sitä, kun laitoin näppäinlukon päälle ja menin taukopaikalle ostamaan evästä - oltiin silloin siis ajamassa Lappeenrannasta jo takaisin Vantaalle, mutta kuinka sitten kävikään, teksti ei kerennyt tallentua ja nyt kun olen eilen ja sunnuntaina illalla yrittänyt saada sitä päivittymään, niin ei, menetetty tapaus.
Eihän siinä mitään, lisään vain muutaman kamerakännykkäkuvan viikonlopusta, enkä ole edelleenkään saanut rahoja kasaan siihen kameraan (tai olen mutta ne ovat menneet aina johonkin muuhun, veronpalautukset mm.uuteen lattiaan jota ollaan nyt tänne hankkimassa...) ja kamerattomuus latistaa postausintoa suunnattomasti, voitte varmaan kuvitella? Ärsyttää ihan suunnattomasti laittaa paskalaatuisia kuvia tänne, mutta ei voi nyt minkään. Kamera on kyllä hankintalistalla ykkösenä tällä hetkellä, on minulla muutamia saturaisia siihen jo säästetty. ;D

Hei muuten, tuli mieleeni kun kerroin tosta minun surkeasta julkkisten tuntemisesta, Jonna Tervomaa oli ostamassa hamppariateriaa itselleen Pukaron Paronissa (Hki-Lpr matkan varrella keskellä ei mitään huoltsikka-myymälä-kahvila jne), jonka H tunnisti, mutta itse katsoin vain, että onpa hapsottavat hiukset, sojottaa latvat sinne tänne minne sattuu, kun autoon istuessa sain kuulla sen olleen Jonna. :D En tosiaan tunne edes suomalaisia julkkiksia- shame me!

Auton ikkunan takaa vauhdissa otettu kuva, luminen Lappeenranta.

Itsenäisyyspäivän iltana menin H:n ja veljeni kanssa isäni luokse.

Illalla kävimme jonkin uuden baarin avajaisissa, mutta porukkaa oli niin vähän ja meno niin laimeaa, että vaikka oli kaksi suomalaista räppäriä esiintymässä, eivät ihmiset siltikään innostuneet, eikä tunnelma kohonnut. Ensimmäisenä keikan heittänyt räppäri (en muista keitä he olivat) lähti lavalta suuttuneena pois. Noh, tosin, se eka räppäri heitti keikan myös verkkareissa ja kulahtaneessa t-paidassa, että olisi voinut vähän skarpata, viitaten hänen ulkoiseen habitukseensa siis... :D

Tämä ihana maalaus kaunistaa Lappeenrannan katukuvaa. :)

Ja tuon ihastuttavan maalauksen oikealla puolella on tämä teksti, johon joku on protestoinut:

"Rakkaat Lappeenrantalaiset. Myö kaikki tarvitaan tähän ihan oikee pysyvä talo! Ois aika noloo, jo nää mein piirrustukset ois tääl 9 vuotta."

Haha :D

Seuraavana (lauantai) aamuna koirat villiintyi ulkona puuterilumesta ja siitä, kun ei ollut kova pakkanen.

Myös Juicy riehaantui juoksemaan hetken, vaikka ei voi juurikaan sietää talvea, tai lähinnä pakkasta.

Coco kyllä tykkää-varsinkin lumesta. Sitähän voi vaikka syödä, nams!

Peräkanaa, tottakai :)

Päivällä (näyttää kyllä illalta) lähdettiin käymään Lappeenrannan linnotuksen joulumarkkinoilla juomassa glögiä ja syömässä karjalanpiirakoita ja piparia, mmm.. :P

Veljeni löysi jakkihärän karvoista neulotut lapaset (kuulemma lämpöisemmät kuin lampaan villasta tehdyt) ja äitini löysi puuhelmistä tehdyn avainnauhan. Itse en ostanut mitään, paitsi niitä karjalan piirakoita, jotka syötiinkin sitten siltä seisomalta. Ulkona oli tuolloin niin kylmä, että varpaani paleltuivat. Toki voi johtua myös huonosta varustuksesta, Conversen tennarit eivät ehkä ole paras valinta jäisille ja lumisille teille. En tosin edes tiennyt meidän viettävän tuon viikonlopun aikana aikaa ulkona, joten en osannut varautua sopivalla varustuksella.

Kävin äitini kanssa Jukka Rintalan näyttelyssä katsomassa mekkoja.

Tämä mekko oli suosikkini, ollut Saimi Hoyerilla päällä.

Toi hopea on yksinkertaisuudessaan todella upea! Ehkä se on sittenkin suosikkini... :)

Paikalla oli myös maalauksia, todennäköisesti musteella tehtyjä ja kenties akvarelleilla väritettyjä, voin toki olla hakoteillä. :D

Käytiin taas moikkaamassa Morttia minun kummini luona. Siitä on edelleen yhtä vaikeaa saada kuvia. 

Korvaton kissi - joka joutui minun suuhuni. :P Vai onks toi kani?

Lauantaina illalla menimme taas isäni luokse katsomaan nyrkkeilyä. Oli kyllä jännää, sykkeet nousi ihan istuessakin huippulukemiin! :D

Seuraavana aamuna terveellinen aamiainen ennen takaisin lähtöä, suklaata, kahvia ja no, tuli sitä leipää syötyä. Ok, söin lohta ja peruunaakin, ettei ihan suklaan mussuttamiseksi vain mennyt. Tosin ei ollut kaukana kun ostettiin suklaata äidille menomatkalla ja söimme lopulta itse melkein kaiken viikonlopun aikana - oho!

80km / h

Auton ikkunasta tämäkin. Näytti ihan lapilta. :) Olin haltioissani maisemista.

Nyt menen katsomaan Miehenpuolikkaat ja juomaan Spring Vichyä. Hauskaa iltaa! :)

Julkkisten bongausta

Jep jep, tiedän mitä lähimmät ystäväni (jotka ehkä vahingossa sattumat lukemaan tämän tekstin) ajattelevat tuosta otsikosta: Mitä Ilana tietää julkkiksista, ei mitään!
Ja se on aivan totta se, en mitään! Se on niin huvittavaa. Jos olen kävelemässä joskus H:n (tai kenen muun kanssa tahansa) jossain stadissa, tai missä vaan, saattaa hän tokaista:
H: "Näitsä kuka tos meni?!" 
Minä: "No en, kuka?!"
H: "No etsä muka nähnyt, se oli *******!!!!!"
Minä: "Öööö...Kuka v**** se ees on :DDD ??? "
H: "Mitä hittoa, ne se oli siinä ********* ja teki mm: ***** jne..."
Minä: "Jaa ai se oli se joka sillo siinä ****** tekemässä *************??"
H: "No ei tosiaan se, vaan se joka siinä sillo ********** muistat sä?"
Minä: "Aaaa joo nyt tiiän, ehkä. Luulen tietäväni! :D"
H: "Eli et tiedä."
Minä: "En ni."

Ja vastaavia keskusteluja on ollut sata kertaa. Se on niin huvittavaa. En tiedä ison maailman näyttelijöistäkään mitään, eikä ne minua kyllä kiinnostakaan. Koska katson telkkaria niin harvoin, en tunnista niin suomalaisia, kuin ulkomaalaisiakaan näyttelijöitä, urheilijoita, poliitikkoja jne. Se on ehkä vähän noloakin, osittain, mutta toisaalta se on helvetin siistiä, koska olen pärjännyt ihan hyvin ilman sitäkin turhaa tietämystä. Tosin, olenpahan saanut naurut monesti niskoilleni, kun en ole jotain "todella merkityksellistä henkilöä", tai mikä pahempaa-elävää, tai  kuollutta "legendaa" tietänyt.

Kerran olin ystäväni kanssa kahvilla Helsingissä, Kampin ylimmän kerroksen lempikahvilassani, kun ystäväni kysyi minulta:
R: "Näätsä kuka tos istuu?"
minä: "Ai kuka, toi tuolla?"
R: "No ei vaan tuo tuossa kaiteen vieressä."
minä: "Öö ai toi...No ei mitään havaintoa. Tutun näköinen kyllä, mutta en tiedä kuka se on?"
R: "Mitä hittoo, miten sä et tiedä?! Sä se kans et tiedä mitään!"
minä: "No en tiiäkkää ja mitä hittoa sitte!? No kuka se sit on?"
R: "UNIIKKI!!!!"
minä: "Jaahas, vai sillä tavalla. No ihmekös olikin tutun näköinen. Ai se on noin pieni sälli :D !"
R: "Siis en tajuu miten sä et tunnista ketään?!"
minä: "Mitä sitte, haha :D! Ei toikaa tiedä kuka mie oon." 

Vaikka en siis ollut, enkä ole vieläkään yhtään mitään sen erikoisempaa kuin kukaan muukaan. Kaikki paskoo ja on imenyt äidin tissii ihan samalla tavalla kun kaikki muutkin, joten turha leijuminen on vaan niin turhaa.

Uniikki

Kuvakaappaus kohteesta: basso.fi

Haluan tässä välissä huomauttaa, että Uniikki (käsittääkseni ja kuulemani mukaan) treenaa nykyisin aika kovasti(ellen ole sekoittanut johonkin toiseen tyyppiin) ja tästä tapauksesta on aikaa jo noin kolme vuotta, että ei mikään tuore juttu siis! Enkä halunnut tolla "pieni tyyppi" kommentilla loukata häntä, enkä ketään muutakaan, olen itsekin alle 160cm taskuraketti (H:n sanojen mukaan) että ei ole pituudella leijumista.

Lisää bongailua. Muutama vuosi takaperin, kun olin kovempi heilumaan yökerhoissa, eräs julkkis jonka jopa itse tunnistan, seurasi minua joka paikkaan. Tai ainakin siltä minusta tuntui. Nyt on nimittäin kyseessä sellainen tyyppi, jonka jopa minä tunnistan: Henry Saari!
Se oli klubeilla joissa itse kävin ja kerran kun lähdin ystävien kanssa Suomenlinnaan kesällä, se käveli satamassa vastaan. Meinasin mennä kysymään, että oltiin juuri viikko sitten samassa yökerhossa, nyt täällä satamassa, missä seuraavaksi? Ei ollut pokkaa mennä kysymään ja harmi vain, olisin saanut ainakin itse hyvät naurut tapahtuneesta. :D

Henry Saari

Kuvakaappaus kohteesta: iltalehti.fi

Tänä vuonna ja viime vuonna pari kertaa Jumbossa on tullut vastaan joitakin urheilijoita, joista olen itse tunnistanut vain Antti Pihlströmin, eli jääkiekkoilijan, jonka lempinimi on Pillu. Hieno lempinimi, tykkään kovasti! Ihan huippu! Tiedän että se luistelee helvetin lujaa ja että pelasi/pelaa Leijonissa. Yksi lempi pelaajistani, ehkä juuri sen nopeuden takia. Teknisyydestä en sano mitään, koska en jääkiekosta mitään ymmärrä, muuta kuin että se on siisti laji!

Antti Pihlström

Kuvakaappaus kohteesta: iltalehti.fi

Jääkiekosta puheen ollen, pelasin ensimmäistä kertaa eilen änäriä! Olin ensimmäisen 15min aivan hermona, kun en mitään osannut. Sitten valkkasin jonkun harjoittelupelin ja lätkin 3pelajaa maalivahtia vastaan ja opettelin syöttöjä ja lämäreitä. En ollut hyvä, en todellakaan. Mutta pelasin lopulta kuitenkin pelin H:ta vastaan (käskin H:n pelaamaan löysin rantein ja sanoin ettei saa pelata täysiä) ja kumpikaan ei lopulta tehnyt yhtään maalia (H olisi todellakin saanut jos olisi yrittänyt enemmän) ja lopulta tuli rankkarit ja minä sain yhden maalin ja H ei onneksi yhtään eli lopulta voitin (säälistä) ja olin liekeissä, vaikka tiesin, ettei olisi ollut mitään mahiksia, jos H olisi pelannut normaalisti. :)

Kerran v******* jotain eräässä yökerhossa Helsingissä Antti Kurhiselle (Henna Kalinaisen ex mies) kun se avautui jotain, niin menin pätee jotain siihen sen nenän eteen. Tyyppi meni hiljaseks ja minä lähdin nauraen pois paikalta. Olin muistaakseni erittäin nokkelalla tuulella, mutta en muista yhtään mistä puhuimme silloin. Tai minä puhuin, lähinnä. Muistan vain sen ilmeen, taisi olla järkyttynyt kun minä sanoin mielipiteeni vähän liian päin näköä, kirjaimellisesti.

Yleensä jos näen julkkiksia, en mene juttelemaan enkä pyytelemään yhteiskuviin, vaan olen oma itseni ja sillä paikalla missä satun klubilla olemaan, tai lähden pois, jos paikalle tulee joku tyyppi, jonka seura ei hirveästi kiinnosta. Yleensä olen saanut monesta tyypistä käytöksen mukaan ylimielisen kuvan, mutta koomikko Ismo Leikola vaikutti täysin päinvastaiselta, sympaattiselta ja rennolta jäbältä! Harmittaa etten pyytänyt häntä yhteiskuvaan kanssani, kuten en ketään muutakaan. Tulevaisuudessa jos häneen törmään, menen pyytämään kyllä yhteiskuvaan ja heittämään läpät, ellen jäädy täysin hyvän koomikon edessä. ;)

Ismo Leikola

Kuvakaappaus kohteesta: shinyjack.wordpress.com

Kyllähän noita "isompia ihmisiä" on eteen kävellyt. Suurin osa niitä, joita en tunnista. Vain murto-osa heitä, jotka tunnistan. Ehkä onneksi niin.

Illallinen ystävien luona

Illalliset (syöminen) ovat ehkä parhaita asioita, joita tiedän. Ja mikäs sen parempaa, kuin vierailla ystävillä, jotka kokkaavat ja itse voi vain rentoutua ja odottaa ruokaa pöytään. Taivaallista! 

Vierailimme pari viikkoa sitten H:n serkun, hänen vaimonsa ja heidän lastensa luona ja saimme ihanaa lohta syödäksemme, joka onkin lempiruokaani.

Alla muutama kuvaa illalliselta.

Rakastuin tuohon Helmi nimiseen koiraan niin täysillä, se oli niin kiltti ja tottelevainen! Se vain seisoi tuolla omalla paikallaan ja odotti ruokaa ja rapsutuksia, eikä tullut keittiöön jos sitä kielsi tulemasta, ihana! :D

Suloinen otus. :) Rakastan eläimiä. Sekoaisin ilman niitä.

Lohta, perunalaatikkoa, parsakaalia ja ruusukaalia, naaammmm! :P

Helmi katsoo telkkaria. :D tai minua nyt kun huomasi, että puhuin siitä.

Ja eikö heillä olekin ihana sisustus?! Tuo lattia on niin ihana...

Miten söpöjä! :)